Kultamatka alkaa
Leijonien puolivälierä Puksu Roomissa oli kaikin puolin kokemus vailla vertaa. Ruokaa sai, peli näkyi ja juomaakin sai. Palvelu paikassa oli erinomaista ja asiakaskunta eli täysillä mukana pelin tuoksinassa. Pelin lopputulosta ei sen enempiä juhlittu vaan jokainen suuntasi koloihinsa odottamaan matkapäivää kohti kesäistä/kultaista Zurichia.
Turvatarkastus kutittaa. Onko vaasalaisilla tähän asiansa sanottavana???
Helsinki Vantaan lentoasema ei petä koskaan. Barrelissa oluen hinta jatkaa tasaista nousuaan ja turvatarkastus se jaksaa yllättää helppoudellaan. Eräs ketjulainen, kun ei voi kulkea tuon läpivalaisun läpi suoritetaan hänelle ”manuaalinen” tarkastus. Nuorehko miesoletettu ystävällisesti kävi kopeloimassa lähestulkoon aivan joka kolon. Se että onko tarkastajan käsi tarkastettavan nivusiin työnnettynä housujen vyötärön kautta aivan täysin tarpeellinen, tuntuu hieman epäilyttävältä. Viimeisenä kokeena ennen Barreliin pääsyä oli Speden peleistäkin tuttu osio ”silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt”. Siinä kun yhdellä jalalla seisoskelee ja turvahenkilö kutittelee jalkapohjia, jos ei muuta niin ainakin ohi kulkevat ihmiset saivat hymyn huulille. Tarkastuksen kohde ei saman kaltaista kokemusta saanut. Mattsonilta tarkastettiin reppu. Kaikkien yllätykseksi laukusta löytyi hiuslakkaa ja harja, jotka kiinnittivät turvahenkilöiden huomion lähes kaljuun matkalaiseen. Omien sanojen mukaan Mattson väitti, että pakkasi kiireessä kaiken minkä käsiinsä sai. Nyt ainakin saadaan nuo muutamat päässä vielä ohuesti olevat hiukset siistiin nippuun. Emmehän voi kannustaa Leijonia, jos ei ole tukka mintissä, emmehän?
Ilmaan pääsee vaikkei koneen nousua koekaan
Yhden välilaskun taktiikka tarkoittaa äkkiseltään kahta eri lentoa. Sen verran väsy oli kuitenkin puserossa, että nukkumatti yllätti todella nopeasti oikean paikan lentokoneesta löydyttyä. Kun nukahtaa ennen nousua ja herää hieman ennen laskeutumista matka taittuu kohtuu nopeasti. Vieressä matkustaneen saksalaisen herrasmiehen ilmeestä tosin pystyi päättelemään, ettei nukkuminen ollut tapahtunut aivan täysin äänettömästi.
Hintataso hiertää
Onko tästä nyt se 17 vuotta kun kyseissä kaupungissa Leijonia viimeksi kannustettiin. Tai Klotenissa silloin ne pelit pelattiin, mutta anyway. Hintataso on juuri sellainen kuin muistelikin sen olevan. Kämpille kävellessä matkalle osui varsin viihtyisän näköinen ja hieman syrjässä oleva ravintola hienoine terasseineen. Kaksi olutta, litran pullo vettä ja yksi pitsa yhteensä 69€. Seuraavan kerran jätetään toi vesi pullo pois niin säästää sen 11€. Muutoinkin hinnat vaihtelevat rajusti paikasta riippuen, mutta pääsääntöisesti olut on suomenhinnoissa jopa hieman edullisempaa, ruoka ravintolassa lähtökohtaisesti 10-20 pinnaa kalliimpaa. Ruokakaupat aika lailla suomen hintaisia, saksalaisketju tosin hieman jopa suomenhintoja edullisempi.
Homekämppä
Kaikki ei koskaan mene niin kuin olettaisi. Löydettiin kämppämme aivan Letzigrundin stadionin vierestä. Naapurin postilaatikossa komeili nimi R.Fasel. Tunsimme olevamme jollain tasolla arvokkaassakin ympäristössä. Tunnin vietettyämme kämpässä olo oli aivan kauhea. Silmät vuosi vettä, suu kuivui ja kitalakea kutitti. Arttu Wiskarin laulussakin laulettiin mustista pilkuista, joten sen biisin uudelleen kuultuamme pystyimme toteamaan kämppämme olevan umpimätä. Onneksi lähistöltä löytyi varsin miellyttävä, juuri remontoitu huoneistohotelli. Täällä ei vielä haise home. Ei voi, kun ihmetellä miksei remontin yhteydessä panosteta kylpyhuoneen ilmanvaihtoon. Villi arvio on, että tähänkin asuntolaan home ehtii ennen kuin lottovoitto ketjulaisten lompakkoon. Tappiota tieten tuli tästäkin säätämisestä satasia ja kämppään unohdetun puhelimenlaturin verran. Pitäkäämme hiljainen hetki laturin muistolle.
Kulttuurin kautta illan peliin
Liput saimme hankittua jo to-pe välisenä yönä virallisia kanavia pitkin. Tänään kohteeseen tuleva Keski-Suomen porukkakin on saanut liput hommattua, joten voimme ylpeästi todeta olevamme illalla hallissa kannustamassa Leijonia. Pikku kierros kaupungille muistelemaan viime kisareissua täällä ja sittenhän tuota joutaakin kohti hallia. Niin ja etsimään uutta laturia sekä adapteria läppärin ja paikallisen töpseliverkoston välille. Jos ei adapteria löydy niin voi olla, että ei sit blogia tule vasta kuin suomesta. Yritetään löytää kuitenkin
