Kiinalaista kiekkokulttuuria korjaamassa part.2

Eiliset jäätreenit tuomareiden kanssa olivat….no mielenkiintoinen kokemus ihan menomatkasta aina kämpille pääsemiseen saakka. Menomatkalla jäimme bussinvaihto paikalle jossa oli erittäin hyvännäköisiä ravintoloita. Menimme erääseen kiinalaistyyppiseen ravintolaan joka vaikutti hyvälle. Ruuan tilaaminen oli ensimmäistä kertaa helppoa. Tuli ruokalista sekä sen lisäksi lista joihin merkattiin mitä ruokaa ottaa ja minkä verran. Haluaisimme tietää kyseisen valokuvausliikkeen joka oli kuvat ruuista ottanut. He varmaan saisivat siankin näyttämään leijonalta. Kananugetteja lukuun ottamatta ruokien kuvat eivät muistuttaneet millään tavoin mitä eteemme kannettiin. Erittäin maistuvan näköinen kasvisliha annos oli muuttunut johonkin merilevä-, soija-, papuhässäkkään joka oli kylmää. Wingsit olivat muuttuneet tolkuttoman ruotoisiin kalapaloihin. Aivan kaikkea emme ”kerenneet” nieletellä alas kun piti jo lähteä kohti Kunlun Academyä. Laskua tilatessa kyyppari hieman ihmetteli kun laskua tilataan ja ruokaa oli aikalailla paljon jäljellä.

Jäähallille päästyämme pukukopissa odotti pienoinen ylläri. Pukukopissa oli 35-40 ”tuomaria” joilla noin puolella oli taitoluistimet. Siis ne luistimet oli vuokrattu hallin aulasta. Osa kasvoista oli tuttuja viikonlopun peleistä…toimitsijan rooleista. YKSI oli joka oli viheltänyt meidän linjalla ja tietenkään hän ei osallistunut treeneihin koska syyksi kerrottiin, että hän osaa homman. Asiasta voidaan olla myös erimieltä. Porukka jaettiin kahteen osaan. Niihin jotka olivat jo käyneet jäällä joskus ja sitten ne jotka opettelivat luistelemaan. Hyvinhän ne reenit meni. Vain yksi lähti tikattavaksi sairaalan. Takaperin luistelun opetteleminen otti veronsa ja leuka suorastaan jakautui kahtia. Kaikki olivat kuitenkin hommassa täysillä mukana ja näille ”paremmille” opetettiin aloituksia ja tuomarin perusliikkumista.

Reenien jälkeen matka kämpille venähti. Jäähallin suunnalta ei nimittäin ihan joka bussi enää kymmenen aikaan illalla liiku meille päin. Poukkoiltiin bussista toiseen ja parin tunnin sompailun jälkeen läheisen mäkkärin kautta himaan päästiin latautumaan tämän päivän palaveria varten.

Tänään palaverissa oli ohjelmistossa seuraavaa: Hakataan päätä seinään, hakataan lisää päätä seinään, heitetään hanskat tiskiin. Meille selvisi että kyseisen BHA:n johtajatarta me emme pääse henkilökohtaisesti tapaamaan. Tulkkimme Cris ja Hartza hoitavat viestin viemisen hänelle. Hartza kehui meidän pitämiä treenejä josta oli osallistujilta tullut erittäin positiivista palautetta. Hartza on erittäin kiinnostunut meidän ideoista ja miten suomessa hoidetaan tuomareiden koulutus. Yritimme selittää mitä meillä on annettavaa ja miten he voisivat nyt tämän jäljellä olevan ajan käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi. Unohtaisimme kokonaan ball hockey hommat kouluilla ja keskittyisimme näihin tuomareihin ja toimitsijoihin. Mutta johtajatar tyrmäsi kaikki ideamme.

Jatkossa viikkomme siis koostuvat 12-14 pelistä joita vihellämme sellaisten tuomareiden kanssa joita ei ihan älyttömästi koko homma kiinnosta. Pidämme treenit kerran viikossa tuomareille ja käymme opettamassa ball hockeyta koululaisille. Ei nämä ihmiset edes halua laittaa täällä asioita kuntoon!

Selville saimme tänään seuraavia asioita: Noudatamme neljä vuotta vanhaa sääntökirjaa, rankkarit lauotaan nyt kolmella parilla, peleissä ei saa antaa 5+PR/OR rangaistusta jos joukkueella ei ole tarpeeksi pelaajia jatkamaan peliä, jos joukkuetta ei näy jäällä pelin alkaessa pitää odottaa 10minuuttia ennekuin asiaan puututaan rangaistuksilla/pelin luovuttamisella. Kirsikkana kakun päälle vanhemmilta oli tullut Hartzalle viestiä, että rangaistuslinjaa pitää koventaa taklauksien osalta. Nyt siis kysymme kaikkien läsnäolijoiden ollessa paikalla, että minkä taklausten osalta?!?! Vanhemmat eivät halua että tapahtuu loukkaantumisia kontaktilajissa. En enää ihmettele yhtään miksi tämä maa majailee IIHF:n ranking listan alapäässä. Sanoin Hartzalle suoraan että ne vanhemmat voivat sitten laittaa lapsensa harrastamaan vaikka pianon soittoa. Hartza repesi nauramaan ja totesi että unohtakaa äskeinen ja tehkää niin kuin kuuluukin.

Näille ihmisille pitäisi nyt jotenkin saada iskostettua, että intohimo on jääkiekko eikä raha ratkaise aina asioita!

Kysymyksiä ja kommentteja näistä blogeista on tullut, ja kiitos niistä. Vastaan kysymykseen jonka lähetti eräs ketjun tuttava.

  • Kirjoittamisissani jutuissa EI ole värityskirjaa vaan asiat ovat juurikin näin täällä