Kohti viikonlopun maratonia

Muutaman viimepäivän aikana olemme jälleen oppineet jotain uutta ja ihmeellistä tästä maasta. Näiden viikkojen aikana, mitä olemme täällä viettäneet on herännyt kysymys, onko Kiina kehitysmaa? Siihen olemme jollain tasolla saaneet vastauksia lisää.

Siivouspalvelu pärähti tässä alkuviikosta paikalle. Siivoojan piti tulla 10.30, mutta täytenä yllätyksenä ei tullut, että kolme varttia sovittua myöhemmin hieman tukevahko rouva tuli ovemme taakse ämpäreineen ja pesuaineinensa. Imuria ei hänellä ollut mukana. Kiinaksi nainen jotain selitti ja vastattuamme hänelle suomeksi takaisin hän rupesi toimeen. Hän otti ikkunalastan ja kääri siihen jonkinlaisen mikrokuituliinan. Sitten hän polvillaan nenä lattiassa hankasi menemään ympäri asuntoamme. Meidän huoneisiin asti siivouspalvelu ei ulottunut. Siivooja katselikin hieman hämillään meitä kun nostelimme lattialla lojuvat varustekassit sänkyjen päälle. Kuitenkin suht puhdasta tuli niistä kohdin mihin lasta osui. Sitten kun siivooja siirtyi wc tiloihin hän veti sellaisen maskin päähän joita suomen armeijallakaan tuskin on. Kämpän peitti ”hento” rikin ja pudistusaineen tuoksu. Emme uskaltaneet laittaa koko iltana kaasuhellaan tulia. Pelko siitä, että siirrymme lähemmäksi painovoimatonta aluetta oli suhteellisen suuri. Siistiä tuli ja nyt vessan pöntöissä virtaa sininen vesi. Miten hän sen teki jäi meille hieman epäselväksi, vaikkakin kovasti sitä häneltä yritimme kysyä. Kielimuuri hänen ja meidän välillä oli huomattava.

Keskiviikkona käytiin illalla katsomassa paikallista jalkapallia Candyn ja hänen miehensä kanssa. Pekingin suurseura Guoan pelasi Shangaita vastaan. Kotijoukkueen 3-1 voitto todistettiin noin 25-30 tuhannen muun paikallisen keskellä. Stadionille mahtuu hieman reilut 66 tuhatta katsojaa. Ottelu itsessään ei nyt hyvinkään viihdyttävää ollut eikä tarjoilutkaan stadionilla varsin vakuuttavia olleet. Ainoat myytävät tuotteet siellä oli lämmin vesi ja kokis. Ei siis mitään syötävää! Ihmettelimmekin suuresti stadionin ulkopuolella kun paikalliset kantoivat kassi tolkulla ruokaa stadionille. Äkkiseltään luulisi, että seura voisi tehdä oheismyynnillä pikku lisä tienestiä jos tarjolla olisi muutakin ja omien eväiden tuonti alueelle kiellettäisiin. Turvatarkastuksessa piti passia taas vilauttaa ja tietokoneelle meidän tiedot lyötiin kun sisään marssittiin. Pelin jälkeen lähdettiin sitten syömään johonkin Candyn suosittelemaan ravintolaan. Erittäin hyvä länsimainen ruokapaikka olikin. Asiakaskunta koostuikin pitkälti eri suurlähetystöjen henkilökunnasta. Tämän jälkeen suuntasimme vielä tapaamaan valmentaja tuttuamme Keviniä ja muutamaa muuta kanadalaista koutsia. Mukavia heppuja nuo kanukit. Kyllä sai nauraa kun Montrealista kotoisin oleva Mark kertoili tarinoita mitä on tapahtunut menneen 13 vuoden aikana täällä.

Tänään avasimme sitten pankkitilit paikalliseen CITIC pankkiin. Erittäin vaivaton tapahtuma. Oppaaksemme lähti BeWinillä töissä oleva Luiz. Ensin matkattiin kolmella metrolla toiselle puolelle kaupunkia. En tiedä miksi juuri tuo kyseinen konttori oli valikoitu asiointiamme varten, koska vahva on epäilys siitä, että tässä kylässä on muitakin kyseisen pankin toimipisteitä. Sitten alkoi armoton paperien täyttö. Luiz papereita täytteli puolestamme. Vaikka osaammekin paikallista kieltä jonkin verran niin kirjoittaminen vaatii vielä hieman treenaamista. Sitten otettiin vuoronumerot jotta pääsemme asioimaan tiskille missä erittäin hidasliikkeinen nuorehko mieshenkilö naputteli koneelle tietoja. Kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia myöhemmin meillä oli kädessä pankkikortit.

Kiintiö turkulaisen tukka on matkamme aikana kasvanut siinä määrin, että tutustuminen paikalliseen parturiin oli paikallaan Paradise Walkin ostarilla. Netistä kaivettu kuva miltä hiusten tulisi näyttää, ei tosin vastannut lopputulosta. Onneksi kerrosta ylempänä sattuu olemaan peruukkikauppa. Tosin hintakaan ei päätä huimannut. Vajaa 11 € maksoi leikkaus ja kaksi kertaa hiusten pesu. Miksi pestä hiukset ennen ja jälkeen leikkaamisen? Mustapuku päällä oleva parturi länttäsi lopuksi suurehkon määrän jotain tervan ja silikonin välimuotoa olevaa ainetta kaverin päähän. Epäilemme vahvasti, että tarvitsemme aineita siivoojaltamme, että saamme hangattua kiintiö turkulaisen pään puhtaaksi huomiseen aamun mennessä.

Viikonlopun pelitkin on meille nimetty. Dream Landissä urakoi Valte seitsemän pelin päivätahdilla. Minä ja Ande lähdetään kaksistaan lauantaiksi NHL olosuhteisiin kuuden pelin suoritukseen. Sinne pitäisi tulla uusien tuomarikokelaiden katsomaan miten kentällä pitäisi toimia. Toivomme, että kolmas lenkki olisi joku muu kuin Hjallis, Mr.Bean tai Jatsi pukumies. Ande on käynyt hoidattamassa jalkaansa joka päivä eräässä hoitolassa jonka tulokset ovat lupaavia. Eiköhän ukko jaksa taas viikonlopun heilua kentällä linjurina. Nyt suuntaamme kohti läheistä ravintolaa mistä saa varsin maistuvaa pastaa ja rupeamme valmistautumaan viikonlopun maratoniin.