Kohti kotia

Köpiksen yöelämä tarjosi alkukantaisille Herningin matkaajille aivan jotain uutta. Ihan lötönään kippoloita ja kuppiloita. Joillain meni kyseinen yöelämä jopa Jorma Wistbackan seikkailuksi hotellissa. Joku muistaa kyseisen tapahtuman ja joku ei. Kannattaa sitten vaikka etsiä tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta jos ei kyseistä tapahtumaa muista. Tähän tarinaan tietysti liittyy muutamia muuttujia, mutta pidetään se meidän tietonamme. Kerromme tätä tarinaa sitten tulevissa kisoissa.

Eilen kierreltiin sitten köpistä edes ja takasin. Löytyi aika paljon nähtävää. Niitä kuuluisia Kölnin hevosenperseitä oli paljon. Ihan joka patsaalta ei osattu aina oikeaan suuntaan lähteä, mutta löysimme ne tärkeimmät nähtävyydet. Kuten kaupungin ja koko maan ainoan anglikaanisen kirkon. Tottakai hartaina uskovaisina kävimme siellä pistäytymässä. Ihan on legendaarinen paikka. Hieno tarina kyseisellä paikalla ainakin on ja vielä suomenkielellä sitä meille tarjoiltiin. Muuta emme sitten ymmärtäneetkään. Kirkko seikkailun jälkeen löytyi pienempi ja isompi merenneito patsas sekä isompi ja pienempi aperol spritz juoma. Isommalla merenneidolla oli isommat…ne… Aivan tuon isomman neidon patsaan vieressä oli iso laiva. Norjalaisten sellainen. Tarkistimme kyseisen paatin hintatason ja totesimme ettemme ainakaan lähiaikoina ole kyseisellä aluksella lähdössä yhtään mihinkään.

Ravintola kulttuuria tarjosi Mad&Kaffe. Aivan loistavat voileivät! Ketju suosittelee. Ketju ei taas suosittele lauantai iltana valittua Rizz Razz paikkaa. Paikka kaipaa Jyrkin apua. Tai oikeastaan sekään tuskin auttaa enää.

Niinhän siinä sitten kävi, ettei Sveitsi voinut paremmalleen mitään. Olisi todella suonut heille sen ensimmäisen kullan. Heidän peliään katsellessa tuli niin elävästi mieleen tuo Leijonien kultainen kevät 2011. Rypsipelto porukka ei ainakaan eilen vaivannut meitä millään tavoin, paitsi että olivat joka paikassa olemassa. Yön älämölöä ei hotellille kantautunut.

Aamulla MC Witosketju starttasi kohti Tukholmaa ja laivaa Helsinkiin. Onneksemme lauantaina aamuna tehty ”hieman” hätäinen ja ”pienehkössä” sievässä tehty laivavaraus saatiin peruttua. Olisimme nimittäin matkanneet Tallinnan kautta. No näitähän aina reissussa sattuu. Oikea suunta kuitenkin olisi kaikin puoliin ollut. Matka taittui tyhjin vatsoin koska meidän niin ihana hotellimme ei tarjoillut aamupalaa 6.30 vaikka niin lupasi. Emme voineet jäädä odottamaan seitsemää koska muuten olisimme joutuneet jäämään tukholmaan katsomaan mulukeroiden kultajuhlia.

Huomenna aamulla koittaa vihdoin niin rakas kotimaa. Hienoa on aina lähteä reissuun mutta kyllä se paras hetki tähän asti ainakin on ollut kotiinpaluun hetki. Joskus mitalin maku suussa ja joskus ei.
Palataan asiaan blogin muodossa kun kotiin päästään.