MC Witosketjun ja muidenkin hörhöjen välipäivä blogi

Tanska pelin jälkeen koitti yö ja sitten uusi aamu, niin Leijonilla kuin ketjulaisilla. Tappiota ei jääty murehtimaan ketjun eikä varmasti Leijonienkaan osalta. Pari välipäivää tekee itse kellekin hyvää, ainakin meille ankaran kannustamisen väliin.

Mopopojat ottivat aamulla suunnan katselemaan palikoita Legolandiaan. Niitähän riitti ja paljon. Oli eri värisiä, kokoisia ja muotoisia. Voitanee sanoa, että jos olisi tullut kyseiseen paikkaan edes 25 vuotta aikaisemmin niin olisi varmaan ollut vielä hauskempaa. Tosin liekkö silloin ollut noin paljoa kaiken maailman huvipuisto laitteita? Kyseinen puistohan täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 50 vuotta. Toki käytiinhän siellä laitteissakin pyörähtämässä. Ainoa mihin päästiin ilman lapsia oli maailman pyörä. Yritettiin tosin myös possujunaan, mutta toinen ei mahtunut pituutensa puolesta kyseiseen laitteeseen ja toiselle ei kukaan lainannut lasta vaikka kovasti yritimme. Jouduimme siis tyytymään hyvinkin pitkälti vain kävelemään ja ottamaan kuvia puistosta. Clemmari tosin kävi puistossa “vuokralapsen” kanssa. Paloauto laite oli viedä hengen niin Clemmarilta, Akilta sekä kilpailun muiltakin osallistujilta. Käykää testaamassa niin tiedätte mistä puhutaan. Hieno paikka!

Matka Lego maailmasta takaisin päin meni yllättävän jouheasti. Kielimuuri ja pankkikortin toimimattomuus huolto asemalla rankkasateen yllättäessä “meinasi” viedä viehätyksen reissusta. “Pienehköjen” selkkausten jälkeen tankkiin saatiin menovettä ja loppu 16 km menikin mukavasti. Täydellinen sadekuuro iski kilometrin päästä lähdettyämme asemalta ja sehän loppui kilometri ennen kotiovea. Olihan sitten ihan joka reikä täynnä vettä ja viileää sellaista.

Pohjoisen poppoo tuli yllättämään Skarrildin huvilan porukan hieman ennen viittä iltapäivällä. Pikku Turskan Tranportteriin oli lyöttäytynyt koko leirintäalueen porukka. Turska, Janne, Clemmari, Aki ja Jappe sekä hangaroundimme Kati ja Jukka. Kuskiksi oli päätynyt Jappe. Ainoa joka ei näyttänyt selvältä, mutta ainoa joka oli selvä. Muut näyttivät selviltä, mutta eivät todellakaan sitä olleet. Kellään kyseisestä porukasta ei ollut mitään hajua missä meidän räntsimme tarkalleen sijaitsee. Ainoat ajo-ohjeet Japelle olivat olkikatto ja lähellä liikenneympyrää. Erittäin selkeät varsinkin tässä maassa. Maahan on tunnettu noin kahdesta miljoonasta liikenneympyrästä ja 20 miljoonasta olkikatosta. Ehkä ajo-ohjeet toimii suomessa, mutta suomalainen kuljettaja osaa hommansa myös ulkomailla. Jonkun aikaa tässä pyörittyään porukka lähti jatkamaan matkaa jonnekkin…mitään varmaa tietoa porukan kunnosta tai sijainnista ole vielä tälläkään hetkellä. Yksi epämääräinen kuva porukasta on missä tekstinä “elosa”. Eiköhän hekin liene huomiseen peliin selviydy ja miksi ei selviytyisi kun vastassa on Kanada.

Junde on toiminut navigaattorina. Virtalähteenä kaksi kaljaa ja kananmuna…keitetty. Mutta ei sen enempää Junden navigoinnista eikä siitä meikatusta vuohesta Holstebron pellolla.

Välipäivän aamu nro.2 alkoi jo osalla 5.30 suunnilleen samaan aikaan kun se eka välipäivä joillakin loppui. Aamulenkki ja juopon käki merkkisen linnun metsästys oli vuorossa jo kuuden aikoihin. On muuten tässä lähistöllä sellainen käki jolla aivan taatusti on oma pontikka tehdas. ÄÄNI on voimakkaasti humalainen ja myös sen hajuinen…kaverin pesää etsitään yhä suuremmalla porukalla. Toistaiseksi sitä ei ole vielä löytynyt. Ilmoitamme asiasta kun löydämme…tai ei varmasti ilmoiteta. Löytäjä saa pitää!

MC Witosketju lähti ajelemaan kohti Tho…The…tai mikä lie Thyboren nyt olikaan. Matkan alkutaipaleella vallitsi mukava kesäinen tuulahdus ja 15 asteen lämpö. Siankakka, raikas merituuli, siankakka, raikas merituuli, siankakka, palaneen käry, sähköinen sellainen. Siinä vaiheessa joutui toppaamaan keskelle hiekka dyynejä. Luultiin että nyt syttyi jommankumman mopo palamaan. Hetken aikaa parkissa ollessa ja pyöriä tutkien emme löytäneet muuta kuin kauan kadoksissa olleen puhelimen lisävirtalähteen. Tosin Jamin mopoon ei enää lisävirrat kohta auta vaan joutunemme käymään paikallisessa Biltemassa tai vastaavassa hommaamassa uuden akun.

Merisota museo löydettiin kyseistä kylästä jossa kävimme ihastelemassa kaiken näköisiä muitakin museoita ja akvaarioita. Museon vierestä löydettiin lounaspaikka Thyboron Mallemukken. Ketju suosittelee paikkaa. Siis paikka on oivallinen jos tykkäät kalasta eri muodoissa ja meren elävistä. Niille jotka ovat kyseisille tuotteille allergisia, paikkaa emme voi suositella. Oli muuten aivan huikean hieno paikka. Ruoka oli vähintään kiitettävää jopa erinomaista. Kuppila on kunnossa. He eivät tarvitse Jyrkin apua.

Sitten siitä paikalliseen satamaan ja lautalla vartin matka yli järven Aggeriin. Mopo ja matkustaja laivan kyydissä 65 kökkelia. Liput myydään laivalla, jota emme aivan osanneet odottaa…pyörittiin ympäri satamaa ja yritettiin etsiä lipunmyyntipistettä. Lopulta erääseen pakastekala varastoon päädyttyämme päätimme vain ajaa laivaan.

Tiethän täällä ovat mahtavassa kunnossa. Tosin ei ihan älyttömän mutkaisia. Tai siis niitä mutkia ei ole. Aivan sama minkälaista tietä ajat. Eikä juuri mäkiäkään ole. Lintuja, hevosia, lampaita ja lehmiä tosin sitäkin enemmän. Paikallisen tieverkoston tienumero 181 on se pätkä mikä kannattaa ajaa joko etelästä pohjoiseen tai päinvastoin…siis jos haluaa nähdä hiekkaa ja tuntea sen sivutuulen mikä työntää kyseistä materiaalia kypärän sisään. Tosin maistuu olut illalla paremmalle kun on mitä huuhdella suusta. Räntsimme läheisyydessä olevassa liikenneympyrässä tosin kanttasimme 30 kierrosta molempiin suuntiin jotta saatiin renkaan kantit kulumaan tasaisiksi. Pyörityksen päätteeksi kumpikaan ei osannut ajaa enää oikeasta liittymästä ulos. Onneksi pihakissamme Leijona tuli opastamaan meidät perille kun ei ole muutakaan vielä saapuneet omalta road tripiltään. Ainakin matkajuomista on hävinnyt jääkapista siihen malliin että emme heitä odotakaan saapuvaksi ihan lähitunteina.

Huomenna pelipäivä jälleen! Me olemme levänneitä ja valmiita kannustamaan Leijonat voittoon. Hienoa että saamme Eelin joukkueeseen. Tosin meidän ketju ei enää lisävahvistuksia tule saamaan kun Ian joutui perumaan matkan aivan viime hetkillä. Kisapassit on siis osaltamme leimattu.