Tiesin sen tulevan ja pelkäsin jo etukäteen. ja sieltä se iski…..Kuin miljoona volttia ja siihen ei auta mikään.
Kun olet ollut mahtavassa ryhmässä reissussa + elänyt ja hengittänyt kiekkoa muutaman viikon. Se yhteenkuuluvaisuuden tunne ilman maa- ja kielirajoja, ne pelipäivän rutiinit (joillakin aamulenkki joillakin aamuvotkuli), vieraan maan ja kulttuurin konkerot, välipäivien rapulat tai/ja seikkailut nähtävyyksille.
ja kun avaat kotioven puolen vuorokauden reissaamisen jälkeen ilman matkalaukkuasi kasa laskuja ensimmäisenä vastassa. Kakka kiinteytyy sitten ens viikolla, yleensä. Sauna, salmiakki ja ruisleipäkään ei tehoa. Kaverit jäi vielä jatkamaan kisoja (aika harvoin nykyisin enää lompakko/maksa kestää koko kisoja) ja duuniinkin pitäis saatana mennä. Kuulet taas aikojen jälkeen kuinka paskaksi Mertaranta on muuttunut (twitterin mukaan) ja yrität kotisohvalla/lähibaarissa alkaa huudattamaan jengiä. Mietit ”kauhukuvaa” kuinka leijonat menee finaaliin ja sä olet kotona, jumankauta kotona…
kunnon krapula on lastenleikkiä tähän verrattuna….tätä kutsutaan kisareissun jälkeiseksi tyhjiöksi (kansainvälinen käännös Tinalta = Hockey blues)…Perseestä sanon, minä.
odotan silti jo ensi vuoden reissua….
Voittakaa silti kultaa Leijonat, kestän sen kyllä !
