Tarkoitushan oli, että tässä blogissa olisi enemmänkin tarinoita vuosien varrelta olympialaisista. Pitkän tapahtumaketjun seurauksena tätä blogia kirjoitetaan nyt junassa, joka starttasi tiistaina 10.2. klo: 05.32 Palloilun pääkaupungista kohti Stadia. Useampikin ketjulainen on käynyt aikojen saatossa pyörähtämässä olympiarenkaiden alla. Tällä kertaa ollaan sitten hieman isommalla porukalla menossa mukana, kiitos tapahtuman otollisen sijainnin ja pankkien höllentyneiden kulutusluottojen korkojen.
Matka alkaa mainiosti ja ensimmäiseksi katoaa lapaset 05.25 juna-aseman ulko-oven ja laiturin välillä, mutta toisaalta sää suosinee Milanossa, mikäli uskomme ystäväämme Pekka Poutaa. Yleensä tuossa ajassa on hävinnyt ensimmäiset sataset johonkin baariin, tällä kertaa vain lapaset, ehkä. Junaliput olivat kuitenkin tallessa, joita ei varsinaisesti olisi tarvittu, tuttu konduktööri eräältä Karjala Turnausreissulta sattuu meinaa olemaan junassa mukana, tällä kertaa tosin työvuorossa.
Ketjulaisten matkasuunnitelmat vaihtelevat 5 päivästä reiluun viikkoon. Ollaan ainakin pelipaikoilla, kun kiekko tippuu miesten osalta jäähän. Katsotaan sitten mitä muuta kerkeämme tekemään/katsomaan. Luvassa on ainakin yllätysreissu jonnekin, mutta emme sitä vielä paljasta koska se on osalle seurueestamme yllätys. Tai ainakin sen piti olla. Eiväthän pelaajatkaan aina ymmärrä valmennuksen ohjeita ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Pidetään nyt se suunnitelma ainakin suurelta yleisöltä yllätyksenä, emme kerkeä nyt pariin päivään vastailemaan tiedusteluihin.
Mitä sitten odottaa Milanosta? Eilen illalla saadut ohjeet majoituspaikkaamme ovat vähintäänkin hämmentävät. Tarkkaa osoitetta EI ole, vaan kadulta (jonka noin suunnilleen tiedämme) on otettu kuvia, joihin on piirretty viivoilla reitti mistä kongista kuljetaan. Näin jo etupeltoon voinee todeta tilanteen olevan vähintäänkin hämärä. Onneksi hangaroundimme käy tarkistamassa, että onko rakennustakaan olemassa. Aivan täyttä varmuuttahan ei ollut siitäkään onko jäähallikaan valmis. Ainakin tv kuvien perusteella paikalliset ovat saaneet joiltain osin hallin pelikelpoiseksi. Katsotaan mitä lippuja meille on sitten myyty, mille paikoille ja onko paikkoja oikeasti edes olemassa. Keväällä -22 Tampereellakaan ei löytynyt kyseisiä penkkejä koko hallista mihin meille liput oli myyty.
Terveystilanne puhuttaa aina. Ketjumme on välttynyt naisleijonien norovirukselta ainakin toistaiseksi, ainakin junan saapuessa Pieksämäelle. Paleltuma vammojakaan ei ole raportoitu Sodankylän osastomme lähtöselvityksestä. Tosin yksi palovamma sääressä hieman vaikeuttaa erään ketjulaisemme matkan tekoa. Se miten voi saada palovamman sääreen edellisenä viikonloppuna Himoksella pelatussa Pond Hockey turnauksessa on vielä selvityksen alla. Pelit pelattiin kuitenkin kohtuu rapsakassa pakkaskelissä. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvin ja matka jatkuu. Illalla ollaan koko remmi sitten Milanossa. Joka seurue tosin lentää eri kentille ja eri lennoilla, mutta pääasia että olemme illasta perillä, toivottavasti ainakin.
Raportoidaan sitten Milanosta lisää blogin muodossa. Facesivumme on myös ahkerassa päivityksessä.
-Ile-
