Buda-einiin-best ja paikallinen vr säätää…mutta myös palvelee

Juuli ja kimmokin on vihdoin päässeet kosiceen. Aluksi näytti siltä että kaikki hienosäädöt liksahtelee kohdalleen kuin 2011. Mutta eipä niin sitte mennytkään…

On niin tylsä aina mennä suoraan kohteeseen, joten hienosti oltiin varattu lennot budapestiin norskilla. Maksoi about 50€ /nenä. Norwegianin ennen niin hienosti toiminut netti oli muutettu. Karvalakki-malli (lue ilmainen) toimi huonommin kuin paljon puhuttu junan vessa. 5€ois maksanut että ois saanu pikkasen nopeutta ja 12€ ois oikeuttanut jo varmaan liikkuvaan kuvaankin. Kimmo ei saituuksissaan saanut siis Kouvojen finaaliin siivittänyttä peliä näkyviin erään venäläisen betsisivuston streamilta. Nopeasti laskettuna samalla rahalla kuitenkin saa slovakiassa tusinan tuoppia. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Etukäteen haarukoitu taxin hinta lentokentältä hotelliin meni perseelleen sekin…tällä kertaa positiiviseen suuntaan. Ennakkotiedon mukaan hinta olis ollu 8000 kökkeliä (kuopiolainen nimitys kaikille muille valuutoille paitsi eurolle). Nyt päästiin fötaxilla 2000 halvemmalla. (Taas säästyi ainakin neljään olueen rahat)

Hotellihan oli hienosti löydetty suoraan budapestin rautatieaseman kupeesta , kun toinen oli varannut hienosti netistä budapest – keleti -asemalta aamujunan kosiceen. Vaikka nettipalstoilla olikin tietoja ettei muka pysty ostamaan etukäteen. Pystyi, mutta asemalta automaatista sai sitten varaustunnusta vastaan virallisen piletin. 18€ kahdelta. Ei paha.

Hotellille saavuttuamme nälkäisinä ruokaa etsimään ja samalla tsekkaamaan mistä juna lähtee. Ilmeemme olivat varmasti kuin venäläisillä ilmaveivin jälkeen, kun aseman seinässä oli iso lappu missä luki että koko asema on suljettu 13.-27.5 ja ovi säpissä. Myivät siis netissä tiketin lähtemään asemalta, mikä on kiinni. Kello oli siis noin 22 ja aamulla 6.05 piti lähteä juna. Eihän siinä voi kun mennä oluelle…unkarilainen keittiö on paljon kehuttu, mutta tämä hungarian taverna tarjosi kyllä surkeinta soppaa ikinä. Kanakeitossa kananpaloja nolla, ja edes nuudelipakettia ei oltu kokonaan tyhjennetty keittoon. Perinteisen paikallisen kalakeiton monni oli kuulema mausta pääten tukehtunut siihen saveen. Eli huteja alkoi tulla…mistään ei netistä löytynyt tästä junajutust mitään…pakko oli nöyrtyä ja turvautua respan edsheeranlookaliken apuun. Hän ihmetteli myös ettei tästä löydy netistä mitään…soitti paikallisen vr:n palvelunumeroon ja sieltä selvisi että korvaava bussi Hatvaniin asti on järjestetty. Toki ongelma oli vielä se lippu, ei ollu automaattia missä vaihtaa se oikeaksi. Palvelunumerosta sanoivat että kyllä se kelpaa se varausnumero….joo, unkarissa….

Eli kun vihdoin pääsimme omaan pikkuloossimme junassa tulee konnari ja huonolla englannilla kertoo että hän ymmärtää, mutta slovakian puolella ei varmaan ymmärrä. No, voihan perse…täytyy kyllä nostaa konnarille hattua, kun hän tuli kohta takas ja selitti unkariks jotain kädet viuhtoen. Ymmärsin sen verran että hää halus sen meidän varausnumeron…hmm, sitten otti luurin käteen ja soitti johonkin…soitti kollegalleen seuraavalle asemalle ja kollega kävi varausnumerollamme ottamassa viralliset piletit…toi ne meille sitte vaunuun….

Että jos joku tuntee unkarin VR:n (mav) pomoja, niin haukkukaa ensin vähän mutta kehukaa miten hienosti paikattu.

Jos joku sillä aamujunalla on tulossa niin se bussi lähtee Verseny u.-kadulta vähän aseman takaa…paikalle vartti ennen lähtöä. 4 h ja kosicessa.

Sellainen seikkailu siellä, mutta tuskin ne tuohon loppuu…

Nyt on aika oluen ja rakkaan hockeyfamilyn.