Presidentin päiväkäsky

Perinteeksi muodostunut ketjun presidentin ensimmäinen kisablogi tulee nyt hieman myöhässä. Syitä on monia siihen miksi näin, mutta nyt ollaan koneen äärellä kirjoittamassa. Poikkeuksena aikaisempien vuosien vastaavaan emme nyt pureudu muistelemaan menneitä ja haikailemaan sitä tulevaa kultamitalia sen enempää vaan siirrytään suoraan asiaan. Ketjulla on liput huomiseen ruotsi peliin. No niin nyt on tärkeät asiat kerrottu, joten voimme siirtyä sitten blogissa eteenpäin.

Eihän se viime yönä uni meinannut tulla kun kädet syyhyten odotti, että vihdoin reissuun pääsee lähtemään. On niin tuskallista katsoa kotona pelejä, että sen tunteen tuntee vain sellainen ihminen joka on tuntenut sen tunteen hallissa MM-kisoissa jota ei voi verrata perus Liigan tunteisiin. Aika näppärän sanaleikin heitin tähän alkuun, en ole siis kovinkaan suuren alkoholimäärän vaikutuksen alaisena.

Kuopion kansainvälinen lentokenttä 05:10 keskiviikkoaamuna. Appiukon turvallisella kyydillä kentälle. Normallisti matka räntsiltä kentälle taittuu kelistä, nopeusrajoituksista tai muusta liikenteestä piittaamatta huomattavasti alle puolen tunnin. Nyt tultiin 40 minuuttia. Ajoissa kuitenkin kentällä joten nou hätä. Turvatarkastuksen ja muiden pakollisten hässäköiden johdosta siirtyminen ravintolaan venähti hieman. Kello 05:25 sääntösuomi iskee vasten kasvoja kuin venäläisen puollustajan poikittainen maila selkään. Hanat aukeavat vasta 05:30!!! Harvemmin tähän aikaan missään lentokentällä olen aikaani viettänyt, mutta se on jatkossa varma etten varaa ilman pakottavaa syytä lentoa lähteväksi kuudelta aamulla. Haluan jatkossakin nauttia oluen ennen lentoa rauhassa ja juuri siihen aikaan kun tulen kentälle. Tuskallisen pitkän viiden minuutin odottelun jälkeen olut edessä joten kaikki jälleen kerran hyvin. Vaikeuksia tuotti päättää kumpaanko kentällä parkissa olevaan koneeseen olisi noussut. ATR-72 vai jenkkiarmeijan suhteellisen isonkokoinen ilmatankkauskone. Koneen merkkiä tai mallia en nyt muista, mutta kuva koneesta facesivuillamme.

Helsingissä olikin sitten aikaa ottaa rauhassa muutama matkavehnäinen ennen siirtymistä Wienin koneeseen. Tottakai koneessa oli muutakin arvovaltaista porukkaa kyydissä. Stanley Cup voitttaja Ville Nieminen ja kiekkoliiton isojohtaja Harri Nummela. No ei siinä nyt kummempia kuulumisia jaksettu vaihdella. Morjesteltiin ja “terveiset vaimolle” osastolla mentiin. Hämmentävin kokemus lennolla oli kun eräs mies pari riviä edessä sanoi laskeuduttuamme, että muistatko kun nähtiin 2010 Kölnissä. Muisti kaveri ihan nimeltä puhutella ja kyseli että mitä varastetulle moottoripyörelle kuuluu?

Määränpäänä sateinen Wien tai Vienna kuten osatamassani matkamuisto jääkaappimagneetissa lukee. Etukäteen tilaamallani Mercedes kyydillä kentältä hotlalle. En nyt taas tiedä että mikä oli vikaan mennyt, mutta tilaamani S-sarjan mersu olikin vaihtunut ihan tavalliseen Transportteriin. Onneksi kuitenkaan kyytiin ei muita tunkenut joten kaksistaan saatiin kyydissä olla. Oikeasti sille kyyti välillä tuntui että kahdestaan ollaan autossa jota ei ohjaa kukaan. Kuljettaja keskittyi huomattavan paljon matkapuhelimen käyttöön ajaessaan. Isoimmilta fyysisiltä vammoilta tästä kyydistä kuitenkin selvittiin.

Ensimmäisenä piti ostaa junaliput huomiselle Partyslavaan. Erittäin helppohomma. Keskustelimme suomeksi, saksaksi ja venäjäksi lippuautomaatin kanssa noin 20minuuttia ja lopulta koneesta tuli kaksi lippua. Ei mitään hajua miten olin sitten saanut ostettua kolmen päivän junalipun välille Wien-Bratislava-Wien. Muuten hyvä ostos, mutta paluulento on Budapestistä maanantaina. Jos nyt joku haluaa matkata junalla sunnuntaina wieniin partyslavasta niin ottakoot yhteyttä. Junalippuja on kaksi ylimääräistä.

Päivän teemana tämän jälkeen oli kulttuurikierros vesisateessa.  Askelmittariin kerrytetty reilusti yli 23 tuhatta askelta lätäköitä väistellessä. Kasvitieteellinen puutarha, kirkko ja patsas kuuluivat kierrokseen. Puutarhssa oli kasveja, kirkossa kaikenlaista kirkkoon kuuluvaa ja patsas oli valkoinen.

Ruoka tässä maassa on ollut poikkeuksellista. Kaikkihan tietävät Wiener Sniitselin. Ei ainakaan kohdalle osunut sellaista läpyskää joka olisi vertoja vetänyt suomalaiselle huoltoasema sniitselille. Kaksi sniitseliä syötiin kahdessa eripaikassa, mutta ei vaan nyt oikein osunut se paras kohdalle. Toisessa paikassa kokki hakkasi pihviä siinä määriin, että ravintolan puolella lasit kilisivät hyllyssä. Ja tämä juttu on taivahan tosi. Samoin kuin kyseisen paikan valkosipulikeitto. Keittoa tuli eteen ainakin litran verran. Toinen hämmentävä asia tässä maassa on olut. Se on halpaa, mutta useamman erimerkkisen tuotteen nauttineena maku ei ole verrattavissa tsekkiläisiin tai saksalaisiin oluisiin. Koko ruoka kavalkaadin päättää tietysti Mozartin kuulat. AIVAN KAUHEITA! Joskus pentuna maistanut viimeksi ja ei se maku ole parantanut millään tavoin vuosien varrella. Pakkohan niitä oli ostaa. Ovat muuten kalliimpia kuin paikallinen olut. En tosin tiedä kumpiko nyt on parempaa…

Huomenna matkamme jatkuu kohti kultaista 2011/19 Bratislavaa. Muut Partyslavassa paikalla olevat ketjulaiset lähtevät huomenna ruotslaisten kanssa junamatkalle Kosiceen. Ehkä jo hieman sääliksi käy ruotslaisia jotka “pääsevät” matkaamaan ketjulaisten kanssa. Toki paljon on mukana myös tuttuja ruotsalaisia vuosien varrelta tuossa junassa joten varmasti on huikea reissu edessä.

Sain juuri puhelun Amsterdamista ja langan (minkä langan? #jonneteimuista) toisessa päässä oli ketjumme ja monen muunkin tuttu Moilas Ville. Villeltä jäi kisat tänä vuonna väliin messujen takia. Pitäähän sitä riisipiirakkaa saada myytyä myös hollantilaisille kun heille on vain lähinnä hamppupiirakat maistuneet tähän asti. Terveiset lupasin välittää näin blogitekstin kautta kaikille Leijonafaneille, joten nyt sekin lupaus on pidetty ja voimme rueta nukkumaan.