Finaaliaamu sujui normi toimituksin, Sergein pikkubussi tuli ajallaan ja matka kohti mahdollista kolmatta mestaruutta alkoi. Kentillä kaikki sujui ällistyttävän joustavasti, tällä kertaa saimme pitää puhelimemme mutta ehdoton kuvauskielto niin matkassa olevista henkilöistä kuin aitiosta oli ehdoton. Pelin jokainen näki Suomi punnersi ja punnersi, pari hienoa maalipaikkaa josta maali niin pelin luonne olisi muuttunut mutta kun ei nin ei ja tässä yhteydessä jos, onni ja tuuri sanaa on turha käyttää, Kanada oli parempi ja sillä selvä. Toisella erätauolla venäjän paras kiekkoilija Mr Putin kävi tervehtimäsä valtuuskuntaa käden heilautuksella ja kättelemällä Sergeitä, joten samassa huoneessa suuren egon kanssa on oltu, no onhan niitä ollut muitakin niin kuin Tamikin. Ottelun jälkeen olin aistivinani Sergein käytöksessä pientä ivallisuutta, ettehän te voittaneetkan, se isännälle suotakoon. Tallinnan päässsä jäähyväiset Sergeille, joka siirtyy lähes diblomaatin asemasta Tallinnasta Moskovaan pääesikuntaan, oli vähän huolissaan mitä tästä seuraa. Hieno talo jää Tallinnaan, eläkkeelle on vielä aikaa, paluu sitten on mahdollista. Nuoresta luutnantista kasvanut reilussa kahdessakymmenessä vuodessa everstiluutnatti, sotilaan työ on siellä minne työnantaja määrää niin tässäkin tapauksessa. Jääkiekko on moninainen asia, sitä saa jännitystä ja ennen kaikkea ystäviä. Loppupelejä olisin hienoista puitteista huolimatta seurannut mielummin ketjulaisten ja muiden ystävien kanssa lakanan takaa kurkkien, kiitos kaikille mukana eläneille ja eteenki taisteleville LEIJONILLE. Pieni preikki jääkiekkoon, viikonloppuna Tampereelle kouluttajakurssille. JAMI
