Hieman oli takkuista ilman Barkovia toi 5 vs. 5 – pelaaminen, mutta tarina päättyi kuitenkin niinkuin sen kuuluikin Miken herättäen Leijonat semikarjahtelemaan. Enemmän kuin pelistä olimme kuitenkin huolestuneita Suomifaneista katsomossa, vaihtopenkillä tuskin uskalsi edes pieraista kun se ois kuulunut sinne Hakametsään asti. Lärvisenkin maksa tais paukahtaa ja katsomon kapellimestarin puuttuminen kuului. Ketju ei ole ehkä katsomossa se kovaäänisin (vuosien katsomokarjunta ja votkuli on saanut äänihuulet siihen kuntoon että täytyy käyttää fiksusti), mutta yritämme aina hiljaisina hetkinä käynnistää kannustuksen ja pitää sitä yllä.
Kyllä täytyy hieman vielä hehkuttaa kateellisena unkarilaisten meininkiä ja hieman harmittaa kun tippuivat. Moinen laulu ja yhteishenki katsomossa onnistuu vasta kun täällä kotosuomessakin puhalletaan samaan hiileen eli saadaan oma katsomonosa niille suomifaneille jotka ääntä haluavat pitää. Vaikkei se ilmeisesti edelleenkään ole liiton ”ydinliiketoimintaa”, niinkuin eräässä haastattelussa moiseen vastattiin, niin kysykääs joskus pelaajiltakin maistuisko tuommoinen pustanpoikien mallinen kannustus. Moni voisi maksaa mieluusti lipustaan hieman extraa jos moinen onnistuisi. Toki Prahassa hienosti liitto hommasi lippuja tsekkimatsiin, mutta nekin olivat ympäri hallia. Ettei pelkkiä pyyhkeitä.
Leijonat siirtyivät Moskovaan ja huomenna on taas aika hiljentää venäläiskatsomot. Viime kisoissa ja Sotshissa tämä onnistui, miksei nytkin. Olemme myös anoneet erikoislupaa, jotta kolmenmetrin Koskinen saa huomenna olla nelimetrinen. Me uskomme ja luotamme siihen että torilla tavataan.
Ketjusta paikalla on Jami, jolla siis on menossa kisat nro 34. Hattu päästä !
Ketju oli tänään kutsuttu myös Maikkarin Huomenta Suomi-ohjelmaan ja Ilkka & Kimmo olivat innokkaina menossa keskustelemaan uuden alkoholilain muutoksista, mutta kiekostahan siellä puhuttiin. Lämppäribändinä pojilla oli Fööni Matikainen, josta voimme tehdä megaluokan paljastuksen ; Pena juo kahvinsa mustana.
Jännäkakkahan pojilla oli pöksyssä kun suoraan lähetykseen piti marssia, pohjia kun ei oikein voinut ottaa. Mukava vahtimestarismies aloitti kuitenkin leppoisilla jutuillaan fiiliksen keventämisen ja Emmi houstasi meitä tarjoillen sitten lämpiössä kahvia ja pikkupurtavaa. Meikissä ei kauaa mennyt kun ei ne siel sentää kirurgiaa ala tekemään eikä lopputulos siitä ilman kummene.
Nurmisen Tapsa hoiti sitten ammattilaisen elkein haastattelun ja ainakin palautteista päätellen tais mennä just niinkuin pitikin. Terkkuja ei kuulemma kerennyt lähettää joten tässä ne ; Terkkuja kaikille =)
Ja lähtiessä pojat törmäsivät vielä kiekkomieheen joka oli antamassa haastiksia yhtyeensä 35wee synttäreitten johdosta. Olli oli hieman suivaantunut kun mediaa kiinnosti enemmän hänen yksityiselämänsä kuin Yön uusi levy. Onneksi ei meillä moisia murheita oo…
Ton pätkän löydätte täältä jos missasitte jostain kumman syystä
