Eilisen välipäivän ketju liihotti omia menojaan. Suuremmin osin ainakin yleisen tiedon mukaan suhteellisen rauhallisesti. Tänään ei näes ennen matsia aamukahville (kaljalle) mennessä löytynyt irronneita raajan osia tai muuta irtaimistoa, joten kohtuu nätisti ollaan käyttäydytty. Kimmo kävi pyörittelemässä golf-palloja jonkun mikälie Larkinin kanssa samoihin aikoihin ja Juuli kulutti usean tunnin terassilla kuppi kaupalla lattea ja kaiken maailman makukahveja ryystäen, sekä kirjaa lukien. Tämmöisestä perhanan sivistyneestä ja aavistuksen elitistisestä meiningistä olisi puuttunut enää teatterikiikarit ja paikallisten filharmonikkojen konsertti lyömään viimeisen naulan arkkuun. Onneksi asia hoidettiin kuntoon iltasella useiden oluiden äärellä ja pelejä katsellen. Vaikka se kekkulivesi meinasikin alkaa maistumaan liiankin hyvälle, osasimme siirtyä hyvissä ajoin kämpille koisimaan. Fiksuhko veto, muuten olisi ollut suuri vaara todistaa tämän päiväistä matsia vain kuulokorvalla, hallin vessojen emalipintoja ihaillen.
Peli itsehän toki lässähti lupaavan ensimmäisen erän jälkeen, ei oikeaa tatsia meinannut löytyä, vaikka miten yleisön puolella koitimme kannustaa. Josko pojjaat säästelee tykkejään ylihuomiseen ja antoivat tänään mennä vähän pyörittelyksi. Mieluumminhan se häviö otetaan tänään, kuin torstaina. Eikö vain? Luottavaisin mielin jäämme odottamaan, mitä Leijonat vastustajan pään menoksi keksii.
Pelin jälkeen siirryimme porukalla fanzonelle suunnittelemaan lippuosto-strategiaa, mutta eihän siinä paljoa viisaammaksi päästy, kun peliaika selviää vasta iltapelin jälkeen. Jonkinlaista vastuunjakoa saimme aikaiseksi. Sen jälkeen siirryimme sapuskoimaan, samalla päivitellen, että tässähän pitää pyhyä suht hyvässä kunnossa iltapelin päätökseen. Kunhan nyt edes toisessa silmässä zoomi toimii, niin riittänee. Tässä votkulin äärellä blogia kirjoitellessa vähän kyllä jännittää.
