Runkosarja on ohi, pelissä paljon positiivista, mutta tärkein maalit puuttuvat ja hetkittäin puolustuspäässä ongelmia. Tärkeää on kuitenkin se, että ollaan jatkossa, jatkamme Kosicessa ja vastassa on Ruotsi. Rakas vihollinen, jolle kärsityt tappiot tuovat vieläkin Masken Carlsonin, Peter Forsbergin ja Mats Sundiinin sekä kaikki hävityt ottelut uniini. Muistissa on kyllä myös tatuoinnin vahvistamana kaksi mielettömän upeaa voittoa finaaleissa. Ketju uskoo Suomen voittoon ja saa vahvistuksia, osan jo tänne Kosiceen sekä lisää loppupeleihin Bratislavaan. Jos niin käy, ettei pelit jatku Bratislavassa, menemme joka tapauksessa sinne, ehkä jotain pieniä teitä ajellen, muistot vuodelta 2011 niin peleistä, kaupungista kuin koko maasta ovat niin positiiviset. Välipäivä alkoi pitkällä lenkillä jälleen uusiin maisemiin, jatkuen pyykinpesulla, siivouksella ja jos ilma kirkastuu grillauksella.
Lippujen osto sisälsi myöhäisestä ja kosteasta illasta johtuen hupaisiakin piirteitä, mutta kokonaismäärä taitaa täsmätä ja suurin osa porukasta on samassa katsomossa, hyvä näin. Kiitokset Turska, Pätkä, Juuli ja Kimmo.
