kanada voitto

touko 23, 2014 | 2014

"

Kyllä taas Leijona näytti kyntensä kun pojat repi vaahtera lehden riekaleiksi. Täytynee sanoa että pelin alla tunnelmat olivat yhtä vuoristorataa, niinkuin on Leijonien pelikin on ollut. Mutta me uskoimme alusta siihen että Suomi on mitallipeleissä. Kaikki sohvaperunat ei. Kultainen unelma on taas askeleen lähempänä. Ennen peliä kokoonnuimme alakerran baariin syömään ja hieromaan taktiikoita. Siitä sitten metrolla bussiasemalle mistä oli tarkoitus mennä bussilla hallille. Se tosin ei onnistunut niin helposti kuin aikaisemmin. Tuolla toisella hallilla emme olleetkaan ennen käyneet. Kyseltyämme aikamme oikeaa bussia mitä ei nyt jostain kumman syystä löytynyt matka jatkui taksilla. Kahdella eri taksilla lähdimme matkaan. Mattsonit ja Jeibe ottivat oman ja me loput matkattiin Dacialla. Ihmeen tilava kulkuneuvo. Junde isoimpana piti survoa tosin takakonttiin. Mattsonin taksi kyyti tosin loppui hieman ennen hallia…kolariin. Onneksi mitään ei kellekkään käynyt ja kaikki ehdimme hyvissä ajoin hallille. Puitteet toisella hallilla olivat joissain määrin paremmat kuin minsk areenalla. Tosin oluen saanti erätauoilla oli totutun heikkoa. Hieman outo fiilis hallissa oli kun samaan aikaan pelattiin isäntämaan ottelua toisella hallilla. Kun tieto belaruksen maaleista tuli screenille halli räjähti aivan uskomattomaan huutoon. Edes Veskun johtama huutosakki päätykatsomossa ei aivan yltänyt samoihin sfääreihin. Pakarisen maalin jälkeen tosin myös paikalliset huusivat meidän kanssa. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla mikä tuon maaliin jälkeen oli. Jotenkin se sopi niin täydellisesti iltaan että juurikin savonmies teki tuon maalin. Hallilta pois pääseminen oli ihan jonkun verran hankalaa. Kuten jo aiemmin kerrottua valokuvissa ollaan oltu ja paljon. Mutta eilen se meni aivan toisiin ulottuvuuksiin. Pätkän matka hallista pihalle kesti 45 minuuttia. Pienimies ja iso hattu kera nou hätä kyltin oli kovaa huutoa. Me muut hoidimme pr tehtäviä pihalla. Kun Pätkäkin vihdoin pihalle saapui matka hallin pihalta bussipysäkille 200 metrin päähän kesti toiset 45 minuuttia. Salamavaloista sokeana hyppäsimme bussiin mistä ei ollut mitään tietoa mihin se menee. Kaksi viikkoa täällä jo olleena hetken päästä maisemat näyttivät tutuilta ja olimme tutussa club dolzarissa. Kuten urheilijat myös me kannattajat nautimme pelin jälkeen pasta carbonaaraa. Täytyy sen verran tuota paikkaa mainostaa ruokansa puolesta, ei palvelun nopeuden. Olutpullotkin avautuivat nopeimmin sytkärillä kuin tarjoilijan toimesta eikä kaljat olleet herra matsonin housuilla. Juhlat jatkuivat sen jälkeen kämpillä ihan aamuun asti. Kello 06.05 kämppä hiljeni. Tämä päivä on kuitenkin mennyt lenkkeilessä Jamin toimesta ja kaupalla asioidessa. Mattsonit oli löytäneet herra sandels baarin. Sen jälkeen heistä ei olekkaan kuulunut mitään. Lähdemme vielä syömään ja rupeamme tekemään toimintasuunnitelmaa huomista tsekki matsia ajatellen.

witosketjun kumppanit