Suomen ensimmäisen pudotuspelin siirtyminen Prahaan käynnisti valtavan lippuruletin. Niin kuin jo kerrottiin Ruotsalaiset toimi taas niin, kuin yleensä ajatellen vain itseään, möivät omat liput kalliilla ja osti muilta Suomalaisilta liput halvalla. Tyypillistä toimintaa kanarialintu kansalta, sitten näiden kanssa pitäisi vielä tehdä puolustusyhteistyötä. Ketju käynnisti tämän jälkeen omat toimensa. Lippujen ostajana ja hotelli varaajana, totuttuun tapaan Ellu, myyjinä epämääräinen joukko ketjulaisia. Ellun homma Prahan hotelleineen selvisi noin kolmeen tuntiin, kun taas baarikadulle lähtenyt lipunmyynti osasto kotiutui vasta aamuyön tunteina, herättäen hotellin pariin kolmeen kertaan, liput oli myyty ja kaikkia rahoja ei ollut juotu joten onnistunut retki sinänsä. Kun hotelli aamuyöstä hiljeni aloittivat roskakuskit oman tärkeän ja kunnioitettavan työnsä herättäen jälleen koko hotellin. Aamupalalle omaan tahtiin, jos hotelli olikin hienompi aamupala selvästi huonompi. Jami ja Henkka vetäisi aamulenkin hyvästellen baarikadun hölkäten. Prahaan lähtijät kokoontuivat 10.15 aulaan junalle lähtöä valmistelemaan. Jami, Ile, Niinaja Ari jää Ostravaan. Jyväskylän oastokin päätti lähteä matkaan uskoen lippujen saantiin. Ilen vatsa ei ehkä kestä vielä 400 km ajoa kiihkeässä T≈°ekki liikenteessä, Niinan ja Arin matkaa rajoittaa Niinan flunssa ja yskä, ja kun ketjun yksi mottohan on, kaveria ei jätetä, seuraa jäävä nelikko pelin TV:stä Ostravassa. Prahaan lähtijät saatettu takseihin, toivoteltu hyvät matkat toivoen tapaamista huomenna. Usko Suomen voittoon ja jatkopeleihin on luja. Ilen kunnon paraneminen ennen puoltapäivää, nostatti mielialaa ja eikun pakkaamaan, Lindan avulias toiminta Prahan päässä poiki meille liput, kun aikaa nyt iltapeliin kuitenkin on päättivät mopopojatkin siirtyä Prahaan vaikka vähän lyhemmillä ajopätkillä, ja jos se nyt housuun livahtaa niin kyllä nahkapuku sen sisällään pitää.
