Voihan perkati sentään tätä ‚Äùkiekkomaata‚Äù. Taas voisi tähän perään laittaa vaikka minkälaisia hymiöitä. Luulimme jo saaneemme hommia rullaamaan oikeaan suuntaan, mutta turha oli nuolaista. Kuitenkin viesti joistain asioista on mennyt perille tuomareille ja pikkuhiljaa myös pelaajat oppivat tämän lajin tavoille. Erittäin varovaisia askelia otetaan kohti oikeaa suuntaa. Oikeastaan välillä tuntuu sille, että tämä homma lähtee luistamaan ja hetken päästä taas epätoivo valtaa mielen. Erittäin vaiherikas viikonloppu ja maanantai on takana. Tätä päivää on tosin vielä reilusti puolet jäljellä täällä kun tätä kirjoittelen, että vielä kerkeää monta asiaa tapahtua. Alla hieman ‚Äùhuippuhetkiä‚Äù lueteltuna. Nämä tapahtumat saattavat aiheuttaa herkimmissä lukijoissa monenlaisia tunteen purkauksia. Witosketju ei ole millään tavoin vastuussa aiheutettuihin reaktioihin vaan jokainen lukee omalla vastuulla.
Lauantain ja eittämättä reissun koomisin tilanne tähän mennessä sattui Dream Landissa kiintiö turkulaiselle. Ensimmäisen ottelun ajan maali oli huonosti kiinni kun paikallinen kolmikko oli peliä viheltänyt. Maali oli ollut ilmassa. Jäästä tuleva metallinen tappi joka menee maalitolpan sisään ei ollut mennyt kunnolla paikoilleen. Miksi ihmeessä tuo tappi on metallia kun kaikki muu täällä muovia? Siihen emme ole saaneet vastausta vaikka olemme sitä kyselleet monellakin eri kielellä ja useammalta taholta. Uuden pelin alkaessa Valte oli mennyt tilannetta seuraamaan kun toimitsijat eivät olleet maalia paikalleen saaneet. Toinen linjurikin oli ollut tulossa katsomaan operaatiota mutta vanhempi linjuri oli näyttänyt kädellä, että täällä ei apuja tarvita. Linjuri oli kaatanut maalin ‚Äùmahalleen‚Äù niin että tolpan jalat olivat osoittaneet laitaan päin ja tapit ollut tolpissa kiinni. Tämän jälkeen hän oli peruuttanut ringetteviivalle asti ja ottanut elämänsä vauhdit tuupaten maalin laitaa vasten. Menihän ne tolpan kiinnikkeet tolpan sisään kyllä, mutta sillä seurauksella että laidasta pleksi oli irronnut alareunasta. Eikä tässä vielä kaikki. Hallimies oli korjannut havaitun vian silikoonilla. Peli oli loppunut ja täällä on tapana, että linjurit jättävät kiekon reunan päälle kun jäätä ajetaan. Osa jo arvaakin tapahtumien lopun. Tottakai linjuri oli jättänyt kiekon juuri siihen kohtaan missä märkä silikooni oli ollut. Seurauksena tästä seuraava peli oli alkanut kiekon irti hakkaamisharjoituksella pleksistä.
Viime viikon palaverissa sanoimme että linjureiden pitää puhua pelaajille aloituksissa ja ohjeistaa heitä oikeille paikoilleen. Eräs linjuri oli kehitellyt kertakaikkisen loistavan tavan tähän. Pelaajat olivat tulleet aloitukseen ja kuten tapana on ollut mailat ja jalat on aivan miten sattuu. Linjuri löi kiekon kulmalla molempia pelaajia napakasti kypärään. Tämän jälkeen oli aloitustapahtumat kyseissä pelissä oli mennyt suhteellisen oikein.
Eräs paikallinen valmentaja otti aikalisän kun peli oli 0-0 ja peliä pelattu kuusi minuuttia. Hänellä oli kädessään mailan varsi. Hän ohjasi pelaajat puolikaaren muotoon vaihtoaition eteen ja rupesi mätkimään jokaista pelaajaa vuorollaan päähän. Viime viikonlopun fläppitaululla lyöminen ei ilmeisesti ollut tuonut toivottua tulosta.
Kelvin Academyllä opeteltiin uusia sääntöjä. Tai siis Ande oppi. Meille kerrottiin ennen kuin ensimmäistäkään peliä olimme viheltäneet, että täällä noudetaan IIHF:n sääntökirjaa. Kysyimme silloin paikalliselta Harri Aholalta tulkkimme Crisin välityksellä, että onko teillä jotain kilpailusääntöjä kuten suomessa on? Esimerkiksi, että onko peliajoissa, erätauoissa tai säännöissä erikoisuuksia. Onko taklauksia rajoitettu nuorempien junnujen osalta niin vastauksena tuli että säännöissä ei ole mitään poikkeavaa. Peliaika 3x10min ja 2min erätauko. Joka toisen pelin välissä suoritetaan jäänajo. Siinä oli kaikki poikkeukset mitä meille kerrottiin. Asia oli harvinaisen selvä. ¬†Sunnuntaina selvisi, että alle 12 vuotiaat eivät saa taklata. Tämä tuli ilmi kun Andella oli pelien välissä tauko ja hän katseli menossa olevaa peliä jossa tuomari antoi rangaistuksen vartalotaklauksesta. Referee supervisor oli sitten selittänyt tilanteen kun Ande oli mennyt kysymään, että miksi tuollainen rangaistus täällä annetaan. Lisäkysymykseen ei tosin vastausta ollut tullut heikon kielotaidon takia että onkohan jotain muita mahdollisia poikkeuksia mitä Hartza ei ollut meille kertonut. Pienenä yllärinä tuli myös viikko sitten se että täällä lauotaan suoraan rangaistuslaukaukset jos peli on tasan varsinaisen peliajan jälkeen. Eräs pelaaja oli tullut pelin päätyttyä kolikon kanssa Valten luo. Valte oli kätellyt pelaaja ja laittanut kolikon taskuun luullen että se oli lentänyt jäälle katsomosta. Pelaaja oli jäänyt suu auki katsomaan suomalaisentuomarin touhua. Vähintäänkin yhtä isosti suut olivat olleet auki linjureillakin. Tämän jälkeen linjurit olivat osoitelleet käsimerkein, että alkaa rankkikisa ja että laukoja arvotaan kolikkoa käyttämällä.
Kuten jo aiemmissa blogeissa mainittu niin täällä ei siis ole mitään varsinaista tuomarikurssia tai tuomarien kertauskurssi järjestelmää. Miksi siis olisi kurssia toimitsijoille? Pikkasen pitää olla varpaillaan kun tuomitsee päällekkäisiä tai kumoutuvia rangaistuksia. Ihan joka kerta ei voi tietää kuka pelaaja kentälle pääsee minkäkin tilanteen jälkeen. Sitten kun täällä on tapana että päätuomari palkitsee joukkueiden parhaat pelaajat. Direktoraatti joka nämä parhaat pelaajat valitsee on aivan kuutamolla. Kävipä tässä männä viikonloppuna seuraavaa. Pelaajalle jolle oli annettu 2+10 rangaistus valittiin joukkueensa parhaaksi pelaajaksi. Ei kait siinä sitten mitään, mutta kun toimitsijat mokelsivat viisi kertaa milloin pelaaja pääsee aitiosta pois. Sitten itse sen viisi kertaa käyt hakemassa pelaajan takasin boksiin istumaan rangaistusta loppuun. Pelin päätteeksi annat pokaalin kyseiselle kaverille. Hienoja hetkiä, hienoja hetkiä, ei muuta voi sanoa.
Itse olin viikonloppuna AO Zhang Areenalla viheltämässä kuuluisissa kirkkaissa valoissa. Halli on siis paikallisen KRS-ORG joukkueen kotiluola. Joukkue pelaa VHL sarjaa joka on tunnettu myös Silk Road Cup nimellä. Halli jossa on fasiliteetit kunnossa. Tosin lauantai aamuna ei hallin pihaan tuleva portti ollutkaan auki. Kiertelin pitkin aitausta ja etsin reikää mistä pääsisi kömpimään hallin pihalle. Olin jo pääportin kohdalla nostamassa varustekassia yli portin kun paikalle ajoi auto. Hämmentynyt kiekkoäidin katse autosta kohdistui minuun ja tekemiseeni. Hän teki u-käännöksen renkaat ulvoen ja suuntasi toiseen suuntaan hallista. Katsoin minne auto kääntyi ja lähdin talsimaan perään. Sieltä kulkikin toinen reitti hallin pihaan läpi bussivarikon ja jonkinlaisen carting radan. Tuomarikoppi on viimeisen päälle sisustettu ja sinne pystyi jättämään yöksi kamat kuivumaan. Kopin vessassa ei tosin ollut paperia eikä käsisaippuaa. Siellä oli tosin tarjolla hammasharjoja ja tahnaa paketeissa. Täällä ei näköjään kirkkaisiin valoihin pääse jos ei ole puhtaat hampaat. Sunnuntaina toiseksi linjuriksi Mr. Beanin rinnalle tuli paikallinen Hjallis. Mistä sitten toiselle linjurille nimi Mr. Bean juontaa juurensa on se, että hän epäilemättä on jotain sukua oikealle Beanille. Puhuu yhtä vähän ja samanlaisella äänellä. Olemus muistuttaa epäilyttävän paljon kyseistä hahmoa sekä hänen liikkumisensa jäällä on juuri sellaista kuin voisi oikean Beanin liikkeen siellä olevan. Ikäkin on aikalailla sama.
Joskus elämässä tulee tilanteita joissa toivoisi, että on se kelaus nappi ajassa taaksepäin. Sunnuntaina kävi näin. Hjallis kysyi minulta, että mitä mieltä olen tämän areenan jäästä. Kerroin, että mielestäni se on aikalailla huono, suorastaan jopa ala-arvoinen. Alle 12 vuotiaat juniorit möyhivät jään sellaiseen kuntoon jo ensimmäisen pelin aikana että tarvitsisi sauvat jotta voisi hiihtää sohjon keskellä. Tässä vaiheessa hän tokaisi minulle että hän on hallin omistaja ja suunnittelija. Tästä kaverille siis nimi Hjallis. Esitteli puhelimen sovellusta millä pystyi ohjaamaan hallin valoja, lämpötilaa ja ovia. Sitten Hjallis kehui, että jään lämpötila on sama kuin NHL:ssä. En tosin ikinä ole luistellut NHL jäällä, mutta luulisin että olosuhteet World Cupin aikaan Toronton jäähallissa olivat vähintään samat. Muistini mukaan jää ei mennyt aivan noin huonoon kuntoon missään siellä näkemässäni pelissä. ¬†Mukava heppu tämä Hjallis kuitenkin on. Osasi puhua englantia hyvin ja ensimmäistä kertaa ei tarvinnut aivan hiljaa koko päivää muiden tuomareiden ja pelaajien seassa.
Kaikkiaan nyt meillä on takana 24-26 peliä takana vähän hepusta riippuen. Tämä siis tarkoittaa yhteensä 74 ottelua. Oikeiksi (60min) otteluiksi muutettuna tämä tarkoittaa 37 ottelua. Hieman laskentatavasta riippuen jääkiekkoa muistuttavia pelejä on ollut kaksi. Tosin pieni varjo leijaili tämän toisen pelin yllä. Ottelu oli jonkinlainen kahden kovan seuran välinen. Erittäin hyvä vauhtinen ja viihdyttävä peli. Molempien joukkueiden valmentajat olivat venäläisiä. Pelaajat näyttivät huomattavasti ikäisiään vanhemmilta. Syykin selvisi myöhemmin pelin jälkeen kun Hjallis sanoi että nuo kaverit treenaa kuusi kertaa viikossa ja siihen sitten pelit päälle. ¬†Siinä kun pukukopin uumenista kävelin kohti kaukaloa niin möly mökissä yltyi. Varmaan lähemmäs sata vanhempaa oli kerääntynyt lehtereille. Mitä tahansa vanhempia he eivät olleet. Siellä oli pukeuduttu aivan viimeisen päälle. Isät puvut päällä katsomossa ja äidit pukeutuneet vimosen päälle jakkupukuihin. Pihalla rivissä autot joiden hintalapuissa suomessa on viisi nollaa. Paikalle oli viritelty plekseihin maalikamerat ja katsomossa oli aivan tolkunkokoinen tv kamera. En tiedä minne lie peli kuvattiin. Ensimmäisen erän jälkeen tosin tuli hieman outo fiilis kun toisen joukkueen huoltaja marssi jäähyaitioon jossa olimme pitämässä ansaittua 2 minuutin erätaukoa. Hään kiikutti meille tarjottimen missä oli limpparia ja halloween karkkeja. Huoltaja hymyili iloisesti ja totesi halloweenin alkaneen tämän jälkeen hän poistui omalle paikalleen pelaajapenkille. En tosin maistanut kumpiakaan tuotteita, mutta veikkaan niissä maistui pienehkö lahjonta. Tosin sillä nyt ei ollut mitään merkitystä ottelun lopputulemaan. Kyseisen huoltajan joukkue voitti 1-0.
Tänä aamuna kello soi 4.30 ja tarkoituksemme oli lähteä pitämään kello 7.00 sovitut jäätreenit tuomareille. Pääsimme Kunlun Junior Academyn hallille ajoissa vaikka välillä näytti huolestuttavalle. Matka sujuu kahdella linja-autolla. Toinen niistä oli niin täyteen tuupattu että. Mukana oli yksi kassi jossa oli kaikkien kamat ja kassin vastuuvetäjänä toimi Ande. Jäähallin pysäkille tosin kyydistä jäi vain minä. Nämä ihmiset eivät tajua antaa tietä bussissa että sieltä pääsee pois. Pojat kävivät kääntymässä seuraavalla pysäkillä ja tulivat hieman eri reittiä sitten ajoissa hallille kamojen kanssa. Ajoissa oltiin mutta ketään ei paikalla näkynyt. Odoteltiin ja laiteltiin viestiä. Vihdoin saimme Crisin kello 7.00 puhelimella kiinni. Hän lupasi selvittää missä kaikki ovat. He olivat kuulemma kaikki jumittuneet ruuhkaan ja että olisivat paikalla kello 8.00. Ei näkynyt ketään niistä 30-40 tuomarista keiden piti tulla treeneihin. Odotimme puoli ysiin ja tulimme kämpille. Tässä kun tätä blogia olen nyt näpräillyt, niin saimme juuri tiedon että treenit ovat samassa hallissa tänään kello 20.00. Eli kolmen tunnin kuluttua. Matkaan saan varata aikaa sen pari tuntia. Ei auta kun rueta nyt pakkaamaan kamoja ja lähteä sompailemaan kohti hallia uudestaan. Nyt tosin otamme vain reput mukaan johon juuri saa luistimet survottua.
