Kotisuomessa on noussut valtaisia ‚Äùsomeraivo‚Äù kun ei ole blogitekstiä kuulunut. Ei sitä joka päivä jaksa/kerkeä kun täällä tätä tekemistä riittää. On kaupassa käyntiä, pyykinpesua, matkustelua busseilla ja metroilla, kierrellä nähtävyyksiä, ym, ym mitä nyt pitää tehdä kiinalaisen kiekkokulttuurin eteen. Nyt jo kuitenkin varoituksen sana, että viikonlopun ohjelmamme on erittäin tiivis joten tuskinpa huomenna ainakaan mitään blogia tulee. Tai sitten tulee. Ei voi aina itsekkään tietää.
Eilen käytiin vähän nähtävyyksiä kiertelemässä. Tai kiintiöturkulainen ei lähtenyt mukaan. Valten eilisen ja tämän päivän kulttuurinähtävyys on ollut yläkerran vessa. Paikallinen LODO merkkinen vessanpönttö on ollut suorastaan maagisella käytöllä. Nyt kaikki rupeaa olemaan siltä osin kunnossa, että kaveri on huomenna valmis urakoimaan Dream Landissa ilman sen suurempaa varaa kiireellisestä vessaan joutumisesta. Osa muistaa joku vuosi sitten Tsekeissä kokemani KFC pönttöoireyhtymän. Silloin se saatiin aisoihin vasta Ninan käsilaukun pohjalta löytyneillä kyrillisiä kirjaimia sisältävillä pillereillä. Turkulaisen tilanne ei ole missään vaiheessa ollut lähelläkään tätä.
Me sitten Anden kanssa suunnattiin aamulla kohti Kiellettyä Kaupunkia ja Tianmenin aukiota. Metrolla pääseminen kyseisen paikan edustalle ei ollut suurikaan ponnistus. Onhan se aivan tolkuttoman kokoinen paikka. Voisin tähän heitellä erinäisiä tietoja kyseisen paikan historiasta, mutta jätän sen tekemättä koska muu atk verkko pullistelee tietoa riittämiin ja uskon että teillä siellä kotisuomessa on aikaa katsoa tarkempia tietoja sieltä jos kiinnostaa. Turvatarkastukset ovat myös sitä luokkaa, että passia saa näyttää tiuhaan. Ilman passia sinne siis ei pääse. Lippu ostetaan passia näyttämällä ja sen jälkeen oma passi on lippu kyseiseen paikkaan. Eikä siellä todellakaan tarvinnut yksin olla. Porukkaa oli ihan lötönään. Nyt satuttiin kuitenkin suht hyvään aikaan, ettei jonotella tarvinnut aivan älyttömän kauan. Kuten jokaisessa käymässäni turistikohteessa ei tämäkään paikka poikkeusta siinä tehnyt etteikö siellä olisi ruotsalaisia eläkelläisiä vastaan tullut. Joka paikkaan niidenkin pitää työntyä. Portaita siellä riittää ja välillä tuntui siltä että Puijon rappusetkin on mukavampi nousta. Eilisen kävelykierroksen saldo oli rapiat 20 kilometriä joten ihan älyttömästi ei tarvinnut unta houkutella kun kämpille päästiin. Päiväunet tosin keskeytti paikallinen lähetti. Hän toimitti meille kauan kaivatun tuulettimen joten nyt saadaan pyykit hieman nopeammin kuiviksi.
Oppaamme Cris mainitsi eilen meille, että hänen tämän päivän tärkein tehtävä on, että me ollaan ajoissa viikonloppuna halleilla. Ihan varma en ole mitä hän on asian eteen tehnyt, mutta ei ole kaverista ihan älyttömästi kuulunut. Laittoi toki eilen viikonlopun otteluohjelman. 6-7 peliä jokaisella per päivä. Pelit alkaa jokaisella kahdeksalta joten aikaiseen on taas herättävä. Suunnitellusta poiketen tämäkin viikonloppu vihelletään kolmella tuomarilla. En tiedä lukiko paikallinen Harri Ahola meidän ajatukset siitä, että homma EI välttämättä mene ihan putkeen jos lähdetään kahdella tuomarilla viheltämään joilla ei ole yhteistä kieltä.
Olemme me toki saaneet jotain merkittävääkin aikaan tämän kiekkomaan hyväksi. Paikallinen Hartza meinaa kuunteli meidän tarinat herkällä korvalla maanantaina. Hartza teki sellaisen tempauksen että me pidämme ensi maanantaista lähtien paikallisille tuomareille 1,5 tunnin jäätreenit reissumme hamaan loppuun saakka. Aika tietysti on hieman outo mutta mikäpä tässä maassa ei olisi. Maanantaina kello 07.00 alkaa armoton treenaaminen Kunlun Junior Academyn kaukalossa. Ekat treenit on jo suunniteltu ja niissä pureudumme luistelun sekä kiekontiputtamisen saloihin. Olisihan se vaan ollut tyylikästä mennä kolmikkona jäälle pitämään treenejä liiton tuulipuvuissa. No niitä meille ei annettu kyselyistä huolimatta joten jos joku sponsori haluaa mainosta kiinaan niin meille voi tuulipuvut omilla mainoksillaan lahjoittaa. Yhteyttä voi ottaa vaikka facen kautta. Tuulipukujen koot ovat iso, vähän pienempi ja turkulainen.
Jotta ensi viikko ja sitä seuraavat viisi viikkoa ei kävisi tylsäksi, niin lähdemme pitämään Ball Hockey tunteja paikallisille koululaisille. Tämä Ball Hockey ei lajina ole varsinaisesti aivan älyttömän tuttu meille kellekään, mutta olettaisimme kyseen olevan pihalätkästä. Tuskin nyt ainakaan mistään uudesta talviolympialajista on kyse. Näitä tunteja pidetään siis viidellä eri koululla erittäin kätevästi alkaen kolmen ja viiden väliin iltapäivällä. Nämä Ball Hockey tunnit ovat 40 minuutin pituisia ja jokainen pitää kolmet treenit viikossa. Näinollen meillä jää kaksi vapaa päivää viikossa jotka itselläni sijoittuvat keskiviikoksi ja perjantaiksi. Tai mistä sitä vielä tietää kun ohjelmat saatuamme Cris laittoi viestin, että sieltä puuttuu joku koulu minne meidän pitäisi myös mennä pitämään tunteja. Eletään siis päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tästä tulee.
Kirjoitellen huomenissa sitten viikonlopun peleistä jos ja vaan yhteydet toimii niin kuin pitää.
