Viikko on kulunut siitä kun koko kansakuntamme suursuosioon noussut Mörkö ja muu Leijonajoukkue nosti kannua tuossa tarunhohtoisessa Bratislavassa. Nyt viimeistään tuota kaupunkia voidaan kutsua nimellä Partyslava. Vain harva siihen uskoi, mutta me uskoimme. Kahdeksan vuotta sitten tunnelma oli kutakuinkin yhtä epätodellinen. Tosin silloin voitonjuhlat jäivät huomattavasti rauhallisemmaksi kuin nyt. Ottelun jälkeen odottelimme joukkuetta hallin ulkopuolella miltei kaksi tuntia, mutta pojat jäivät pukukopin uumeniin juhlimaan. Kanadan joukkue tosin lähti piakkoin bussilla pois ja kuten tapoihin kuuluu, annoimme suosionosoitukset myös heille. Lähdimme porukalla kohti kaupunkia juhlimaan. Bratislavan kaupunki oli aivan sekaisin. Baarikadulla oli sellaiset bileet, että enpä ole moisia koskaan kokenut. Siellä laulettiin, halailtiin ja nautittiin juomaa. Osaa porukasta nosteltiin ilmaan, syystä että vanhojen talojen ovien yläpuolella oli leijona jota piti suudella. Kuten viimeksikin niin kaupungin suihkulähteet olivat kovassa käytössä. Uimassa käytiin poliisien valvovan silmän alla. Kyllähän poliisit vähän rajoittivat suurinta polskimista, mutta kyllä he ymmärsivät mistä on kyse eikä mitään jatkoseuraamuksia tullut.
Aamulla kotiin matkustaminen tosin ei ollut enää yhtä juhlaa. Pitkiksi venyneet juhlat rokottivat suurinta suuntavaistoa ainakin Junden osalta, joka ei meinannut löytää millään Kimmon ja Juulin kanssa sovittua tapaamispaikkaa. Lopulta porukka oli kasassa ja suunta oli Wieniin. Hyvä olla ajoissa kentällä kun lennot olivat yhdestä kolmeen tuntiin myöhässä. Johtuen tästä kukaan ei kerennyt enää torijuhliin Helsinkiin.
Juhannuksen tienoilla on jälleen aika tehdä suomalaista jääkiekkoilun historiaa, enkä nyt pelkästään puhu NHL draftista. Sanotaan vain näin, että kannattaa olla kuulolla somessa! Nyt on aika saattaa nämä kisat ja tämä kiekkokausi päätökseen emeritus jäsenemme sanoin joka alkaa olla pikkuhiljaa kotona.
Olen kokenut kaikki mestaruudet, kuin myös kaikki finaalitappiot paikan päällä, mutta en ole koskaan kerennyt torille. 1995 näin aamulla Mantan Suomipaita päällä ja sen valtavan roskaläjän Helsingin kaduilla. Laivamatkan jälkeen puhallukset poliisilaitoksella ja kotiin, työ esti siten pääsyn tapahtumaan jonka olen sitten monesti videolta katsellut. Siinä juhlassa oli erityinen lataus kun Jamo, lapsesta asti tuntemani Nätkin poika oli mukana.
2011 läksimme Ilen kanssa aamulla moottoripyörillä kotiin ja kun Leijonat juhli torilla me otimme voiton kunniaksi pari olutta Lomzan kaupungissa Puolassa. Juhlat sain kokea Rantasalmen Suur-Savo areenalla kun RU järjesti juhlat Rantasalmen sulttaanille Jarkko Immoselle. Tänä vuonna vietän voitonjuhlia Zakopanen leirintäalueella vaimoni kanssa katsoen netistä sitä hienoa juhlaa joka yhdistää kaikki epäilijät ja me muutama jotka viimeiseen asti uskoimme tuohon JOUKKUEESEEN.
Olin vähän ihmeissäni kun loppuotteluun mennessäni olin hyvin rauhallinen, syke normaalina, pari kaljaa ja sikari ehkä hieman nosti sitä. Hieroessani kaulassani vuodesta 1978 roikkunutta mailakorua, jotenkin tunsin, että tänään on taas suuri päivä Bratislavan kultapaivä. Halailut kättelyt ja varmat toivotukset niin Suomalaisten, kuin muidenkin maiden ystävien kanssa, että ensi vuonna Sveitsissä sitten tavataan, siivitti askeleitani leirintäalueelle vaimon viereen.
Näissä kisoissa olen kokenut niin päättäjän roolin (seminaari), fanin roolin mielettömien kavereideni kanssa sekä myös kisareissun vaimoni kanssa, joka on ymmärtänyt ja kannustanut niin minua, lapsia, kuin lapsenlapsia sekä suurtajoukkoa muita jääkiekkoilijoita eteenpäin, jos ei jääkiekossa niin ainakin elämässä.
37 matkaa jääkiekon MM-kisoihin on antanut mielettömän paljon, joku joskus kysyi mitä se on maksanut, vastaus ei lähellekään niin paljon kuin se on antanut, uskomaton määrä kokemuksia, uusia maita ja ennen kaikkea satoja ellei tuhansia ystäviä. Matka jatkuu, onnea Leijonat ja kiitos Ruotsalaiset, Venäläiset ja Kanadalaiset. Tiedän etteivät kaikki onnittelunne tulleet täydestä sydämmestä. Kiitokset Slovakialaisille toiselle hullulle kiekkokansalle, olitte järjestäneet hienot kisat. Erityinen kiitos huoltoaseman palvelutankkaajalle onnitteluista ja halauksista siinä oli vilpittömyyttä.
