Kulttuurishokki

loka 18, 2018 | Kisojen ulkopuolella

"

Heissan vaan veljet ja siskot! AAAAAAAAAARGRGGRRGRGGRHHHHHHH!!!!!!! Nyt on meinaa kulttuurishokki! En tiedä miten tämän nyt sillein nätisti osaisi kertoa, mutta yritetään.

Olemme nyt olleet vajaat kaksitoista tuntia Pekingissä. Matka alkoi erinomaisesti Helsingistä. Pääsimme sinivalkoisin siivin aikataulussa matkaan Finnairin isoimmalla koneella. Saatiin vielä järjestettyä itsellemme kaikkien kommellusten kautta paikat takariviin vierekkäin. Ruokana oli lihapullia ja poddumuussia mikä oli varsin maistuva ateria. Kahvia ja muuta juomaa tuli vähintäänkin riittävästi koko matkan ajan. Aamupala oli vähän kehno mutta menetteli. Laskeutuminen Pekingin kentälle oli tasainen. Tasainen oli matkakin. Ainoat pienet täristykset ilmassa koimme Sosnoviborin länsipuolella.

Siinäpä ne tämän matkan tähän astiset kohokohdat ovat olleetkin. Sormenjälkiä annettiin vähintäänkin riittävästi tullimuodollisuuksissa. Herkimmät kädet omaavilla rupeaa olemaan rakkuloita sormenpäissä. Laukkujen noudon jälkeen oli vuorossa ensi kosketus kiinalaiseen saniteettitilaan. Sanotaan vaikka näin että hieman erilaiseen toimituksenteko huoneeseen olen matkoillani tottunut.

Cris ja Candy olivat vastassa meitä niin kuin pitikin. Autonkuljettaja oli palkattu myös mukaan. Siinä vaiheessa tosin ensimmäinen epätoivon pilkahdus silmäkulmassa vilahti kun näin auton mihin meidän kaikkien piti mahtua. Tavaroidenkin piti mahtua. Oli meinaa pikku farmari pirssi pikkusen täyteen pakattu kun lentokentän parkkihallista kumit ulvoen suunnistimme kohti kämppää. Liikennekulttuuri on vähintäänkin erikoinen. Liikennesäännöt, jos niitä nyt on ollenkaan niin ne on vielä hieman hämäränpeitossa. Matka kentältä kämpälle kesti noin puoli tuntia. Kyllä siinä suomipojan ilme ‚Äùpikkasen‚Äù muuttui kun nähtiin mihin kompleksiin sitä oltiin tultu. Cris vei meidät ensin väärään taloon koska hän EI tiennyt tarkkaa osoitetta. Myöhemmin myös selvisi syy tähän. Kumpikaan Cris eikä Candy ole KOSKAAN käyneet täälläpäin kaupunkia. Pienen seikkailun jälkeen löysimme oikean talon. Samanlaisia 17-23 kerroksisia taloja on tässä aivan vierivieressä 15kpl. Nämä talot on rakennettu ehkä 70-80 luvulla vaikka Cris kovasti väitti että nämä on rakennettu 2000. Jos asia näin on niin pikkaisen olisi kysyntää suomalaiselle rakennustaidolle täällä. Seitsemänteen kerrokseen päästiin hissillä joka on kuitenkin suomalaismerkkiä. Kämppään sisälle päästyämme ilmeemme muuttui vielä epätoivoisemmaksi. Asunto on noin 40 neliötä ‚Äùkätevästi‚Äù kahdessa kerroksessa. Astioita ei ole, kaasuhella ei toimi, vessat 2kpl ei vedä, sängyissä ei ollut lakanoita saati peittoja ja tyynyjä eikä tietenkään netti toiminut sen lisäksi että kämppä on aivan tolkuttoman kylmä. Tässä vaiheessa piti laittaa Cris kirjaimellisesti seinää vasten ja kertoa että tämä homma ei nyt voi mennä näin. Heidän mielestään meidän olisi pitänyt lähteä ostamaan petivaatteet! Pienen äännekkään yksipuoleisen keskustelun jälkeen paikalle saatiin huoltomies ja Candy lähti kaupoille ostamaan petivaatteet. Sillä aikaa me suuntasimme poliisilaitokselle Crisin kanssa. Piti meinaa ilmoittautua paikalliselle viranomaiselle että olemme saapuneet maahan. Reilu tunti meni siinä hommassa että paperit saatiin järjestymään. Minä kun luulin että vuoden 2014 Minskin kisojen kämppä ei voi olla enää huonompi. Olin väärässä. Väärässä olin myös siinä miten vaikeaksi tuo ilmoittautuminen oli tehty. Vaikeampaa kuin Minskissä. Paljon vaikeampaa.

Netti kun saatiin toimimaan ja asiat siihen malliin että saimme tapaamisen huomiselle aamulle 8.30 paikallisen jääkiekkoliiton johtajan kanssa meidät jätettiin kämpille. Ilman karttaa tai tietoa missä oikein tarkalleen olemme. Nettiin siis pääsee mutta facebook ja googlen palvelut ei toimi. Huolimatta siitä että olemme kokeilleet useita eri vpn sovelluksia netinkäyttö on erittäin rajattua. Puhelu Tallinnaan ( elkää kysykö miksi ) ja lähimmän kadunnimen kertominen ¬†antoi meille hieman osviittaa miten majapaikkamme sijoittuu tässä suhteellisen isossa kaupungissa. Kävimme kävelemässä lähialuetta läpi ja hamusimme ruokaa. On muuten erittäin vaikeaa hommata ruokaa koska kaikkiin paikkoihin ei käy käteinen! Ihmiset maksavat jollain puhelinsovelluksella ostoksia. Löysimme paikan minne käteinen käy mutta kielimuuri tuli vastaan. Ei edes Jeiben opettamat muu muu ja hen hen soup käsimerkit auttaneet. Siirryimme viereiseen leipomoon mistä saimme ostettua hieman suolaista. Ihan ok piirakoita olivat. ‚ÄùLounaan‚Äù jälkeen kämpille ja päiväunille.

Nämä paikalliset hästens sängyt eivät näy sopivan suomalaisen ruholle. Itselläni sänky on kova kuin betonilattia, Anden pöllönsilmää kiusaavat sängystä pursuavat jouset. Valten sänky on ainoa joka jollainlailla täyttää vaatimukset. Tosin turkulaisten vaatimustaso EI tunnetusti ole kovin korkea joten emme voi olla täysin varmoja miten hyvä/huono kyseinen patjanriekale on.

Illan hämärtyessä lähdimme uudelleen tallustelemaan Pekingin pimeitä katuja. Tunti käveltiin ja löysimmekin sitten aivan tolkuttoman kokoisen kauppakeskuksen. Victorias Secret ja Jalowski vai mikä lie timanttiliike ei herättänyt välittömiä tuliaisten ostohaluja. Kolmen tunnin kävelyn jälkeen tulimme takaisin kämpille. Suihku ja netinkokeilua luvassa. Suihku ois kiva varsinkin jos sieltä tulisi vettä!!!! No saatiin vettä tulemaan kun aikamme putkitöitä tehtiin mutta lämminvesi oli sitten ylittämätön este. Sai nyt edes jotenkuten matkapölyt huuhdeltua pois. Löydettiin toimiva vpn joten google ja face näyttäisi ainakin nyt toimivan.

Se mitä huominen tuo tullessaan niin ei voi edes kuvitella. Tai itseasiassa en edes uskalla niin tehdä.

witosketjun kumppanit