Näin tehdään suomalaista jääkiekkohistoriaa

loka 17, 2018 | Kisojen ulkopuolella

"

Hei vaan kaikille sivistyneille kiekkoystäville jotka satutte tätä kummalista ryhmää seuraamaan eri medioiden kautta! Tällä kertaa blogi ei käsittele lätkän mm-kisoja tai mitään muutakaan vastaavaa isompaa tapahtumaa mihin ketjulaisia osallistuisi. Tai no miten sen nyt ottaa, onko kyseessä iso tapahtuma, niin sitä saatte sitten päissänne miettiä. Blogi ( toivottavasti ) myöskin jatkuu normaalia mm-kisablogia pidempään. Alustavan arvion mukaan nyt puhutaan noin kahdesta kuukaudesta. Voitte siis viettää pimenevät syksyillat näyttöpäätteidenne edessä lukien toivon mukaan kiinnostavaa blogia. Mistä tässä perin eriskummallisessa hommassa on sitten kyse? Se selviää vain ja ainoastaan lukemalla ja seuraamalla sivujamme, facebookia ja twitteriä. Sikäli jos sieltä Kiinan maalta pääsee päivittämään sivuja. Muutoin kirjekyyhky lähettää kirjeet Kimmolle joka näppäilee ne atk-verkkoon. ¬†¬†Näiden ‚Äùtunteikkaiden‚Äù alkusanojen saattelemana, tervetuloa seuraamaan uutta lukua suomalaisessa jääkiekkohistoriassa.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† ¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†‚Äì Ketjun Presidentti Ile –

Pitkämatka on kuljettu siitä, että tähän tilanteeseen on päästy. Tilanteeseen jossa blogia kirjoitetaan Helsinki-Vantaan lentokentällä. Blogin kirjoituspaikkahan ei ole niin erikoinen vaan itse matkan tarkoitus on tavallisuudesta ‚Äùhieman‚Äù poikkeava.¬† Matkatavarat on menossa koneeseen jossa lukee Finnair ja laskeutumispaikka koneella on Peking. Matkatavaroissa tällä kertaa on vähemmän mm-kisoista tuttua nallepukua ja muuta suomileijona tuotetta. Nuo tavarat on jätetty kotiin ja tilalle on otettu luistimet, pilli ja tuomaripaita. Unohtamatta fläppitaulua ja kassillista hyvän ystäväni ja suuren idolini Tamin kirjoja.

Ei olisi uskonut silloin kun ensimmäistä kertaa olin millään tavoin kosketuksissa tuomaritoimintaan omakohtaisesti, että täällä sitä ollaan menossa toiselle puolelle maapalloa tuomaripaita kassissa. Tämä ensimmäinen kosketus tuomaritoimintaan tapahtui ollessani 3-4 luokkalainen. Olin ollut pidemmän aikaa kipeänä ja palasin sitten kouluun ja suoraan liikuntatunnille. Leppävirran Ala-pihan ala-asteen koulun yläpihalla vuorossa oli luokkapeli ja lajina Lauri ‚ÄùTahko‚Äù Pihkalan kehittämä kansallispelinäkin kutsuttu pesäpallo. Olin ykkös- ja kolmospesällä pesätuomarina. Tuomioni siitä, että kuka kerkesi pesään ennen palloa ei aina miellyttänyt kaikkia. Joten silloin sain hävinneeltä osapuolelta palautteen suoraan nyrkillä olkapäähän. Mainittakoon että oma luokkani voitti kyseisen(kin) pelin. Tämä tapahtui vuosien 1995-96 aikoihin. Samoihin aikoihin pelasin myös itse lätkää. Niin kuin lähes kaikki oman ikäiseni leppävirtalaiset.¬† Pelaajaura loppui c-junioreissa jonka jälkeen siirryin apuvalmentajaksi muutamaa vuotta nuorempien porukkaan. Valmennusura jäi kahteen kauteen kun koitti muutto Varkauteen opiskelemaan.

Varsinainen tuomariura jääkiekossa sai alkunsa varsin erikoisella tavalla. Olimme työkaverini kanssa helmikuussa 2008 katsomassa Sweden Hockey Gamesien ottelua Suomi-Venäjä. Suomi otti pataan tuossa pelissä 5-0. Koimme suurta vääryyttä tuomaritoiminnassa ja illan kähmässä Silja Serenaden keulabaarissa saimme idean että rupeamme itse tuomaroimaan pelejä. Sillä tiellä tässä ollaan edelleen. Ja nyt(kin) voin sanoa että tuo päätös ei kaduta ollenkaan. Niin kuin mm-kisatkin niin tämä tuomarihommakin on antanut paljon uusia tuttavuuksia.

Taas tuli liirunlaarumia tolkuttomasti tähän alkuun. Mutta nyt itse asiaan. Missä tässä China Casessa on sitten kyse? No minäpäs kerron. Syyskuun alussa erotuomaripäällikön pölyisen kannettavan koneen näytölle oli tullut erikoinen viesti Kiinasta. Siinä kyseltiin tuomareita lainalle Pekingin junioriliigaan viheltämään. Eikä pelkästään viheltämään vaan myös valmentamaan juniorijoukkueita. Tiedon kulkeuduttua korviini mietin hetken (noin puoli sekuntia) hakemuksen laittamista. Ajankohtia oli kaksi mihin hakea. Tarjolla oli kolmen kuukauden keikka loka-tammikuu tai kuukauden reissu maaliskuussa. Hakemukseen laitoin ettei ajankohdalla ole väliä kunhan vaan matkaan pääsee. Meni reilu viikko kun hakemuksen olin laittanut niin sähköpostiini tärähti viesti jossa pyydettiin että hakemukset laitetaan englannin kielellä. Tässä vaiheessa noin 50 hakijasta oli puolet jatkossa. Aikaa oli kolme päivää. No eihän tuo nyt kummoinen operaatio ollut. Tai no oli se. Vaikeuksia tuotti koulujen nimet ja muut ammattipätevyydet ja arvonimet. Ystäväni Googlen velipoika Transleittori olikin hyvä apu tässä hommassa.

Maanantaina 24.9. olin menossa kaupalle kun puhelin soi. Puhelimeni ilmoitti älyttömän numerorivin päätteeksi että puhelinnumero on kiinalainen. Ja niin oli soittajakin kun puhelimeen vastasin. Soittaja oli Bewin Sportsin toimitusjohtaja Marc. Siinä sitten rupateltiin kaikenlaista. Tai oikeastaan ei paljoa rupateltu kun oli erittäin vaikea saada selvää kaverin puheesta. Vastailin kysymyksiin sitä mukaa kun selvää sain. Epäselväksi puhelussa jäi muun muassa se että olinko tullut valituksi ja jos olin niin kumpaanko ryhmään sitten olin valittu. Torstaina 27.9. sain viestin päälliköltä että päätös Kiinan puolella venyy. Tieto valituista piti siis tulla kuukausi aikaisemmin lähtöä joka olisi 20.10. Näin jäisi hyvin aikaa järjestellä asioita.

Tässä vaiheessa mieleeni ajatus nopeastakin lähdöstä rupesi ajelehtimaan päähäni. Passini oli umpeutumassa helmikuussa ja Kiinaan matkatessa passin voimassa olo pitää olla vähintään puoli vuotta. Ei muuta kun maanantaina 1.10. passikuvaan ja hakemusta poliisille tekemään. Arvioitu toimitusaika passille oli viikko.

4.10. torstaina aamulla seitsemän aikaan puhelimeen tulee viesti jossa pyydetään minua lähettämään passintiedot eräälle kiinalaiselle kaverille. Olin siis valittu mutta edelleen epäselvää oli että mihin lähtöön. Eipä muuten ollut voimassa olevaa passia minkä tiedot voisin kaverille laittaa. En tiedä mikä onnetar oli hommassa mukana kun tuosta viestistä meni vajaa vartti niin tuli viesti poliisilta että uusi passi on noudettavissa. Ei muuta kun illalla tiedot passista kaverille ja sieltä tuli välittömästi kutsukirje jossa oli päivät 18.10.-18.1.2019. Tämä kutsukirje siis tarvittiin viisumin hakemiseen. Nyt siis lähtö oli aikaistunut kahdella päivällä.

Kiinan viisumin hommaaminen on nykyään muuten ihan todella helppoo. Varsinkin kun asuu kehä kolmosen ulkopuolella. Viisumin hakeminen vaatii paikanpäällä käynnin Helsingissä. Pitää meinaa antaa sormenjäljet viisumiin!! Perjantaina 5.10 rupesin aamulla täyttämään hakemusta netissä. Hakemusta EI täytetä vartissa, ei puolessa tunnissa ei 45 minuutissa, ei tunnissa vaan jo puolitoista tuntia aikaa riitti että viimeiselle sivulle pääsin. Siinä hakemuksessa sitten kysytään kengännumerosta lähtien aivan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Sitten kun hakemus oli täytetty niin pitää varata aika Kiinan Viisumi palvelukeskukseen. Ensimmäinen vapaa aika oli 12.10. kello yhdeksän. Kuusi päivää lähtöön ja viisumia pitäisi hakea kuukautta aikaisemmin ennen matkaan lähtöä. Tässä vaiheessa ‚Äùpienehkö‚Äù hiki rupesi otsalle tulemaan että pääseekö sitä matkaan vai ei.

12.10. Helsinki. Kiinan viisumihakemuksen jättäminen. Erittäin helppo homma! Varatulla ajalla päästiin jonoon jossa otettiin kuva ja annettiin vuoronumero että pääsee jonottamaan. Sitten kun vuoro tuli päästiin antamaan sormenjäljet ja vastailemaan kysymyksiin. Tapahtuman kieleksi valitsin itselleni helpomman eli englannin. Kiina ei vielä taivu suussani tarpeeksi hyvin että voisin vastailla kysymyksiin joihin ei itselläni ollut vastausta. Viisumihakemuskin oli tehty puolittain koska lennoista, majoituksesta ja muista heidän mielestään olennaisista asioista joita viisumin myöntämiseen tarvitaan ei ollut itselläni tietoa. Tai ei kellään meistä valituista. Tässä vaiheessa on hyvä esitellä kaksi muuta matkalle valittua. Pohjoisempaa suomea edustaa Ande. Ja sanomattakin selvää on että matkaan on valittu kaveri myös Suomen Turusta. Kiintiöturkulaisen paikan tällä kertaa sai Valte. Kun haastattelu oli ohi saatiin taas uusi jonotusnumero. Tässä vaiheessa jonotettiin viisumin maksukassalle. Pieni ylläri oli viisumin hinta joka pompsahti ilmoitetusta 60 eurosta reiluun 128 euroon. Syytä mistä äkillinen inflaatio johtui ei meille kerrottu. Tai jos se kerrottiin niin se varmaan kerrottiin kiinaksi.

14.10. Puhelimeen tuli viesti kiinasta. Lento onkin jo 17.päivä 18:20 Helsingistä. Eli samana iltana kun meillä aikaisintaan on viisumit! Samassa viestissä kävi ilmi että meidän pitäisi olla jo joulun tienoilla takaisin suomessa. Majoituksesta ei tietenkään viestissä ollut mitään uutta kerrottavaa. Kiinassa lentoa varatessa ei tullut mieleen että kun ottaa tuomarikamat mukaan niin se vie jo sen ainoan ruumaan menevän laukun koon ja painon. Ja tämä asiahan meille selvisi 16.päivä että lennolle saa ottaa vain yhden laukun. Lisälaukun ostaminen olikin sitten hieman erikoisempaa vaikeampi tapaus. Koska lento oli ostettu kiinassa ja Air Chinan lennon operoi Finnair niin Air China ei voi myydä toiselle lentoyhtiölle lisälaukkuja. Tämä on ymmärrettävää kyllä. Mutta Finnair ei voi myydä ennakkoon lisälaukkua lennolle koska lento on ostettu kiinasta jossa lentolipussa on joku erinumero mikä ei käy Finnairin järjestelmissä. Erittäin kätevää! Lisälaukun saaminen lennolle vaati ajoissa lentokentälle tulon ja lähtöselvityksessä laukun maksamisen mikä on nimellisen 15‚Ǩ kalliimpi kuin ennakkoon ostettuna.

17.10. Terminaali kaksi Helsinki-Vantaa. Viisumit kaikilla taskussa ja olkapäät kipeänä viime hetken rokotuksista. Matkamme alkaa aivan muutaman tunnin kuluttua kohti Kiinaa. Nyt voi sitten sanoa että ei tiedä savonpoika mikä reilun kahdeksan tunnin päästä odottaa. Siitä sitten lisää kun yhteydet saadaan toimimaan siellä päässä. Nautimme nyt The Oak Barrelissa sivistyneet yhdet matkajuomat ja jatkamme matkaa lentokoneeseen.

witosketjun kumppanit