Saavuimme tiistai illaksi Stadiin ja osuimme tuurillaan vielä oikeaan laivaankin, joka vei meidät Tallinnaan. Passit tiskille ja porttivaksi katsoi meitä ”sillä” silmällä ja totesi, että asusteista päätelleen kisoihin olette menossa. Täysin oikea arvaus! Laivalla muutamat janojuomat ja iltapala sekä aivan kuolemattoman trubaduurin laulua kuunnellen siis siihen asti, kun Arvi tempaisi trubaduurilta töpselin irti seinästä sanoen, että nyt katsotaan euroviisuja. Hiljaisuus valtasi baarin ja telkkarista saatiin viisukarsinnat näkymään.
Keskiviikko aamuna lähdimme jo ennen kuutta ajamaan kohti etelää. Ensimmäinen stoppi hieman Pärnun jälkeen, jossa kaffet ja pullat ja siitä suorilta Ainazin A-markettiin lonkeroa ostamaan. Prahassa hyvää olutta on aivan lötönään tarjolla, mutta ei lonkeron voittanutta janojuomaa olekaan. Enemmänkin tuotetta olisi rattaille ostettu, mutta tila-auton tilakin on rajallinen. Muutamat vaihtokalsaritkin on hyvä olla mukana, eikä portterin katolle uskalla paljoa lisäpainoa ottaa.
Läpi viron, latvian ja liettuan melkeinpä yhtä kyytiä mentiin. Hieman ennen Marijampolea pysähdyimme syömään lounaan. Aivan mahtava ravintola via Baltican varressa. Todella idyllinen piha, jossa oli todella monta sypressiä…siis Jamin mukaan ne oli sypressejä, mutta valistuneemmat arvaukset kanssa matkustajilta viittasivat enimmäkseen käkkärämäntyyn. Laitettiin sitten kuvia Ylen luontoradioon, josta odotamme vastausta kuumeisesti.
Loppumatkaa oli enää jäljellä vähän, mutta aikaa siihen menikin sitten paljon. Sakari tuo meidän ”pettämätön” ystävämme kojelaudalle kertoili jo omia satujaan reitistä ja ruuhkatilanteesta, joten Marijampolessa ruuhkassa seistessä päätimme jättää hänet johtoineen erään elektroniikkaliikkeen kohdalla olevalle bussipysäkille. Paperikartta ja käsimerkit, tuo pettämätön yhdistelmä otettiin käyttöön välittömästi.
Matka lähti taittumaan välikohtauksen jälkeen varsin mukavasti, kun Jami antoi portterille happea. Ajelimme Lomzan kylään puolaan, josta bongasimme erittäin viihtyisän ja nimensä veroisen hotelli ravintolan. Labyrintti nimeltään ja sanalla sanoen ”hieman” sokkeloinen kompleksi. Aina hyvä merkki edullisuuden ( 400 kökkeliä about 100 euroa viideltä hengeltä ) lisäksi hajusteet käytävillä ja kämpässä lisäävät merkittävästi nuhan mahdollisuutta seuraavana aamuna. Ravintolan ruoka oli varsin maistuvaa, tosin tilattu kuha muuttui kokin pöydällä porsaan kyljykseksi ja avokado salaatissa kanaksi. Mutta jos vajaalla 9 eurolla per naama syö maistuvat ateriat ja juo parit pilsut niin ei kehtaa ihan pieniin asioihin puuttua.
Ketjun tapaan matkustaa autolla maailman ääriin ympäristön suojelun varjolla on puututtu varsin kova sanaisesti tietyissä piireissä. Otimme asiasta kopin ja laskimme hiilijalanjäljen reissulle. Hävitettiin jo se excel taulukko, mutta päätulema oli, että kun vaasalaiset tulevat kumiveneellä paikalle niin heidän kompensaation ansiosta voimme matkustaa varsin huolettomasti.
Takapenkkiläiset ovat kehittäneet uuden korttipelin, kiitos Jamin ajotaidon, jolla saa sekoitettua pakkaa auton lisäksi myös kanssa tiellä liikkujissa. Rivakan jarrutuksen seurauksena ristiseiska pelin kortit sekoittuivat skibboon. Siivous operaatio ja pisteidenlasku on edelleen käynnissä takapenkillä.
Tänään matkaamme jonnekin päin puolaa. Aivan tarkkaa matkasuunnitelmaa on vielä vaikea antaa.
Pätkän matka kohteeseen on alkanut ja huhujen mukaan omat eväät jäivät turvatarkastukseen. Turskan lippuselkkaus on saanut jonkinnäköisen päätöksen. Liput on myyty ja nyt Turska etsii kuumeisesti itselleen lippua pariin suomen peliin. Kaveri möi sitten vahingossa omat lippunsa. No aina ei voi onnistua…
